Kirjaimia Kertulta

Kerttu Hakalan blogi.

Kulttuuriministerin tehtävät elokuu 22, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 7:58 am
Tags: , , ,

Arhinmäkeä on arvosteltu kulttuuriministerinä siitä, ettei hän ole osallistunut kaikkiin korkeakulttuuritapahtumiin. Musiikkitalon avajaiset ja Savonlinnan oopperajuhlat ja sellaiset, viimeisimpänä arvostelijana Karita Mattila . Arhinmäen selitys sille, miksei hän ollut oopperajuhlilla oli valtioneuvoston istunto.

En yhtään kadehdi ministeriä. Ajatelkaapa jos hän jättäisi valtioneuvoston istunnon väliin oopperajuhlien takia – ei haittais Karitaa, mutta melko älähdys se sekin olis. Toisin sanoen mulle passaa kyllä, että ministeri jättää joskus juhlat väliin ja viettää aikaa muiden ministereiden kanssa kokouksessa.

Mainokset
 

Poliitikon huono omatunto – ja vaalit, ja vaalit elokuu 21, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 8:03 am
Tags:

Olen kuullut väitettävän, että vaalien lähestyessä poliitikot alkavat ajaa kaikkien etuja, käydä kinkereillä jotka eivät ennen kiinnostaneet, pitää kosiskelevia puheita toisensa perään ja muutoinkin muuttua normaalia epäluotettavimmiksi ääntenkalastuksen voittaessa rehellisyyden. Saattaa näyttää siltä kuin poliitikot unohtaisivat, mitä ovat tehneet viimeiset pari vuotta ja toimisivat ainoana motivaationaan vaalit.

Ei se niin mene.

Vaihtoehtoisen näkemykseni mukaan, ja vaihtoehdoista minä ihan erityisesti pidän, kyse on innosta. Poliitikko  innostuu vaaleista, ja vaikka ei, niin kanssapoliitikoista jokunen innostuu siinä määrin ettei omaakaan inspiraatiota täysin voi välttää. Puheen määrä saattaa lisääntyä, mutta niin se lisääntyy se kuunteleminenkin. Vuorovaikutus, voisi sanoa.

Eiköhän poliitikko ole vaali-innossaan parempi poliitikko kuin muulloin. Intoutuneenahan sitä toimii kuin huomaamatta. Entä millainen on poliitikko, joka ei innostu vaaleista? Eikö se edustuksellisen demokratian ydin ole juuri vaalit, muutoksen mahdollisuus!

Vaalikauden loppuessa tulee kerta kaikkiaan kiire – pestihän on vaarassa katketa ja aikaan pitäisi saada vielä vaikka mitä. Valittelin kehnoa mieltäni joskus kanssavihreille miettien, miten ihanaa olisi tehdä politiikkaa jos vain voisi olla potematta huonoa omaatuntoa kunnan ja maailman asioista, ja jos omaisi rautaisen poliitikkoitsetunnon eli olisi tyytyväinen poliittisiin suoritteisiinsa. Kanssavihreä, muistaakseni aina fiksu Heikki Korpela, kehotti minua ajattelemaan maailman diktaattoreita. Heikki sanoi, että olisi se vaan hyvä jos jokainen poliitikko olisi välillä hieman epävarmempi sekä itsestään että toteuttamastaan politiikasta. Ehkä yksi hyvän poliitikon ominaisuuksista voisikin olla juuri se huono omatunto, joka minua on häirinnyt, ja joka toisaalta edelleen pitää minua hieman etäällä sosiaali- ja terveyspuolen asioista päätöksenteossa.

Muistan miljoonat huokaukseni vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen (kyllä! Vaalikauden yli muistellessa alkaa olla vanha! Ja viisas, eikö niin?). Tunsin suurta helpotusta monestakin asiasta. Kuitenkin yksi suurimmista oli se, että sain vihdoin tehdä vapaasti aloitteita, kirjoituksia, päänavauksia, esityksiä ja osallistua tilaisuuksiin ilman ehdokkaan taakkaa. Ikään kuin olisin puoli vuotta hieman pimittänyt ja jemmannut itseäni, koska vaalien jälkeen hyviä ideoita ei ehkä välittömästi leimata ainoastaan ääntenkalastelumielessä lausutuilta.

Kyllä  poliitikon pitää arvostaa vaaleja. En aio hävetä itseäni enkä jättää tekemättä mitään sen takia, että ne lähestyvät.