Kirjaimia Kertulta

Kerttu Hakalan blogi.

Niin ne lapset kasvaa syyskuu 30, 2012

Filed under: Arki,Neulominen — kruttu @ 3:26 pm

Alotin vuosi sitten virkkaamaan Pietille semmosta liiviä synttäreiksi. Se valitsi itte langat tuolta laatikosta ja silleen. Hirmu vaikee nyt yrittää tehä se valmiiks edes tämän vuoden synttäreille, ku tarttee reunoista suurentaa.

 

345 syyskuu 28, 2012

Filed under: Arki,Politiikka — kruttu @ 2:28 pm
Tags: , ,

Kun matkustin Oulusta Mikkeliin Helinä-siskon ja Timon luo kylään, käytin usein itäradan yöpikajunaa, joka oli Mikkelissä kello 3.45. Se oli kätevä muistaa. Muistan monta kertaa sanoneeni sen puhelimessakin Helinälle: ”Oon siellä siis kolme neljä viisi. Toistan: kolme neljä viisi.” (yritä sanoa ilman tuota toistoa – se on niin kiva aika, että pakko kerrata virallisen kaavan mukaan, eikö olekin?) Muistan kun Helinä joskus tuli Hanhikankaalta mua jopa vastaan, Louna-koiran kanssa. Hullu ajatus nykyään, tuohon aikaan perillä olo ja vastaan tulo, näin lapsellisesta nykynäkövinkkelistä käsin.

Kun Helinän ja Timon nuorempi lapsi oli juuri syntynyt, matkustin tuolla junalla tänne ihmettä kurkistamaan. Se oli hieno matka se: kolme neljä viisi juna Mikkelissä, Suomi-grillin kautta silloiselle linja-autoasemalle  ja pikavuorolla kohti Otavaa. Otavan pikavuoropysäkiltä nappasin seikkailijan ottein matkaani pyörän ja pysäkin penkin kolosta löytyneellä avaimella avasin sen. Kypäräkin siinä oli mukana. Sitten seurasin tekstiviestin ohjeita ja lähdin ajamaan kohti Koivakkalaa, jossa en ollut ikinä vielä käynyt. Timon ohjeissa luki Koivakkalantiestä, että ”seuraa talonnumeroita, muuten tuntuu ajo tosi pitkältä”. Löysin tieni perille ja kuten sovittua, avasin vain oven taloon. Ei koputuksia, ettei Nahni hauku ja herätä vauvaa ja sen siskoa. Se oli aika jännää, mutta sieltä ne ihanat löytyivät!

Mikä vyöry nostalgiaa. Sitä ihan samaa junaa ei enää mene, mutta hei, mähän olenkin täällä nyt. Mun äänestysnumeroni on siis 345. Toistan: kolme neljä viisi.

 

Budjetti- ja tilakeskusahdistusta syyskuu 27, 2012

Se oli se lautakunnan kokous. Aiemmin hehkutin joukkoliikenneasioita, ja niiden puolesta kokous olikin ihana. Vapauttava, mukava, ah. Edistys on mahdollista.

Mutta ne muut asiat: budjetti ja tilakeskuksen asioiden siirtäminen lautakunnan alaiselle jaostolle. Budjetista voin todeta, että ahdistus oli ainakin osin kollektiivista: sekä Rantakylän että Haukivuoren koulu halutaan tutkia, suunnitella ja korjata. Haukivuorella tutkimukset ja suunnitelma on jo tehty, remontti alkaa kunhan rahaa saadaan. Ensi vuodelle ei ollut laittaa kummallekaan koululle sitä kolmea miljoonaa, joka olisi ollut tarpeen – ja samat seuraavalle vuodelle. Yhteensä tarvitaan siis 12 miljoonaa, jos mitään aivan yllättävää ei satu tai löydy. Ensi vuodelle lautakunta esittää 100 000 euroa Rantakylän koulun remontin suunnitteluun.

Kyselin kokouksessa, voiko Maaherrankadun rakentamisesta (miljoona euroa ensi vuodelle ja miljoona vuodelle 2014) nipistää. Vastaukseksi sain, kuten loogista on, että katua ei ole mitään järkeä tehdä kahta metriä vaan joko kokonaan tai ei ollenkaan. Vaihtoehto ei ollenkaan taas ei antaisi edes sitä yhden koulun yhtenä remonttivuonna tarvitsemaan kolmea miljoonaa euroa, joten pelastusta ei sikäli sitä kautta voi tähän saada. Mieluusti olisin nipistänyt Maaherrankadun (eli kohdan Keskustan kehittäminen) rahoista myös leikkipuistoihin ja puistoihin, joiden kunnossapito ja korjaukset koskevat myös ei-niin-keskeisiä alueita. Vastauksena kuitenkin on sama: 100 000 euroa pois Maaherrankadun rakentamisesta on suoraan metrien poistamista kadusta. Äh.

Nostin esille myös asuntomessut. Niihin ei ensi vuodeksi vielä rahaa laiteta, mutta tulevina vuosina investointien koko on muutamia miljoonia. Messut tuovat alueelle paljon toimintaa, asukkaita, ehkä innovatiivisia ratkaisuja, jopa ekologisempaa suunnittelua. Rahat asuntomessuihin tulevat budjetista niin, että ne eivät ole ylimääräisinä kaiken muun päällä, vaan messualue kaavoitetaan ja suunnitellaan osana kaupungin yleistä rakentamista. Toivon, että messut lunastavat odotukset. Erityinen toive minulla on siitä, että messut olisivat muutakin kuin päheää uudisrakentamista: Kokkolan messujen aivan ehdottomasti mielenkiintoisin kohde oli korjausrakentamiskohde Vanhassa kaupungissa. Mikkelistäkin löytyy paljon mielenkiintoista oheiskohdetta, jos ne vain halutaan näkyväksi.

Okei. No. Sitten se tilakeskusasia. Aiemmin tällä valtuustokaudella tilahallinto eriytettiin omaksi yksikökseen, jotta se voisi kilpailla vapailla markkinoilla ja muuta jabbadabbaa. En tykännyt silloin, en tykkää edelleenkään. Tilahallinto on yksi toimimattomimmista asioista tässä kaupungissa! Ihmisiä ei saa kiinni, pitkäjänteinen suunnittelu vuokraa maksaville yrityksille ja yhteisöille on vähintään yhtä hankalaa kuin ennenkin, eikä asioista enää saa otetta koska ne eivät tule lautakuntaan. Tilakeskuksen  päätösasiat ja seuranta on tapahtunut kaupunginhallituksen alaisena, mutta sinne siirrettynä niiden painoarvo ei ole asialistoilla ollut kovin korkealla.

Tällä kertaa olikin sitten päätettävänä teknisen lautakunnan jaoston perustaminen tilakeskusta varten. Tavoitteena jotakin dynaamista, vähemmän henkilöitä, myös virkamiesjäseniä seitsemän jaostolaisen joukossa… Eli toisin sanoen päätöksentekoa jossakin kauempana, hiljaisemmin, ei koko kaupungin vaan yhden yksikön näkökulmasta. Olen monesti harmitellut sitä, että tilakysymykset jäivät pois lautakunnasta. En ole saanut tilahallinnon pääheppua Riitta Väänästä soitoilla kiinni yrittäessäni – ennen sentään saattoi luottaa että jos ei muuten, niin kokouksen tiimoilla kysyn tätä ja tätä asiaa. Erityisen ongelmallinen tilakysymys on ollut Otavan opiston kohdalla, jonka johtokunnan puheenjohtaja olen.

En siis innostunut jaostoajatuksesta. Esitin, että sitä ei perusteta, vaan että asiat tuotaisiin tekniseen lautakuntaan. Jos asialistat ja kokouksen venyvät, voi kokoustaa useamminkin. Turha perustaa erillistä kerhoa, joka istuu ainoastaan tilakeskuksen asioiden parissa. Haluan moniäänistä ja kunnan mittakaavassa kulkevaa keskustelua enkä itsenäisiä yksikköjä jonnekin pöytien alle! Esitykseni ei saanut kannatusta. Hakalaa siis ahdisti, muita ei. Muutaman vuoden turhautumiseni tähän tilahallinto-kysymykseen purkautui sitten eriäväksi mielipiteeksi pöytäkirjaan. (älkää syyttäkö sihteeriä kirjoitusvirheestä, hivenen tuohduksissa kirjoittavan Kertun koukerot ovat haasteellisia tulkattavia)

 

Eräänlaiset vaaliteemat syyskuu 23, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 4:06 pm
Tags: , , , ,

Joku neuvoi, että teemat ja omat osaamiset on hyvä kirkastaa, niin on helppo sitten jutella äänestäjien kanssa kadulla. Tässä suhteessa tunnen olevani aika konkari eli tunnen omat taskuni ja politiikan prioriteettini hyvin. Omakohtainen kokemus ei aina avarra, vaan se saattaa myös estää näkemästä. Empatiakyky ja ymmärrys omasta elämästä eroavaan elämään ovat tosi tärkeitä asioita, mutta ne omimmat asiat taitavat mullakin nousta siitä, mitä vuosien varrella olen tehnyt ja kokenut ja nähnyt. Seuraavien asioiden kanssa olen kuitenkin ollut sillä viisiin tekemisissä, että kättä pidempää päätöksentekoainesta löytyy:

Joukkoliikenne

Suhaan bussilla harva se päivä, sekä väliä Otava-Mikkeli että pidempiä matkoja. Perheessämme ei ole autoa, joten ymmärrän hyvin toisaalta autotonta arkea mutta myös sitä, miksi auto niin monissa talouksissa on tarpeellinen.  Graduni Autoriippuvuus ja joukkoliikenne Mikkelin Otavassa tuli ihan passelilla arvosanalla hyväksytyksi.

Lapsiperheen arki

Minulla on kohta nelivuotias lapsi ja olen elänyt sekä yksin lasta odottaen, yksinhuoltajana että sittemmin kolmehenkisenä perheenä. Tuttavapiirissäni on jos jonkinlaista perhetilannetta.

Tukimuotojen väliin putoaminen

Yksi  lempiaiheistani politiikassa, joka koskettaa sekä valtakunnallista että paikallista tasoa, on tukiloukut. Oli vaihe, jolloin en ollut ihan vielä äiti, mutten enää opiskellut, pahoinvointi esti käymästä töissä mutten saanut sairaslomaa, enkä tietenkään mennyt millään muotoa työttömänkään lokeroon – näiden päälle olin vielä muuttanut Mikkeliin mutta kirjani olivat vielä Oulussa. Toisaalta tällä hetkellä olen tavallaan työtön, mutta tavallaan taas teen laskelmieni mukaan neljää, viittä työtä.

Opiskelijan hyvinvointi

Poliittinen taustani on aika vahvasti Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa. Toimin OYY:n  ympäristöjaostossa koko Oulun aikani, ja olin myös ylioppilaskunnan hallituksen ympäristövastaavana.

 

Perunat ja porkkanat

Filed under: Arki — kruttu @ 3:40 pm
Tags: , ,

Eilinen oli enemmän arkea kuin politiikkaa, mutta enemmän juhlaa kuin arkea. Nostettiin potut.

(c) Harri Hakala

Sen sijaan, että oisin ollut Länkkärin vaalikiertueella Mikkelissä kamppitsemassa, oli mulla tämä hullu porkkanankiilto silmissä ja onnenkyyneleitä poskilla.

(c) Harri Hakala

 

Joukkoliikenne go go! syyskuu 21, 2012

Filed under: Arki,Opiskelu,Politiikka — kruttu @ 3:55 pm
Tags: , , ,

Ensi tiistain lautakunnan esityslista löytyi semmonen päätösesitys jotta oksat pois! Uusi seutulipputuote (90 päivän lippu, jossa 30 päivän matkustusoikeus – mahtavaa!), Otava mukaan kaupunkiliikenteeseen (omalla taksallaan, kuukausilipulla olisi hintaa kaupunkialueella 53, Otava-Mikkeli 64 ja seudulla 71 euroa) ja seutulipun hintaa ei koroteta vuoden alusta. Kiljun ilosta!

Kenties mun graduni Autoriippuvuus ja joukkoliikenne Mikkelin Otavassa on myös antanut jotakin pontta jonnekin suuntaan. Ja kaikki ne puheet. Mielipidekirjoitukset. Blogaukset. Yhteydenotot, kysymykset, ihmettely, ehdotukset.

Soitin heti siskolle, Pulkkisen Marjalle, kaupungin liikenneinsinööri Liisa Heikkiselle ja Vellun kanssa olinkin menossa syömään niin sain sille hehkuttaa. Nyt yritän jotenkin saada politiikan ja vaalit taka-alalle ja keskittyä siivoamiseen. Ai niin, ja oikeastaan syy soittoon Liisa Heikkiselle oli eilen lähettämäni kurttuinen meili, kun kaupungin nettisivujen bussiaikataulut eivät taaskaan toimi sitten mitenkään ja samalla tietysti penäsin tätä Otavan tilannetta. Oli pakko soittaa sitten tänään perään ihan vain, että hei, mahtavaa jotta edistystä tapahtuu!

 

Kotona syyskuu 20, 2012

Filed under: Arki — kruttu @ 8:35 am
Tags: ,

Tänään ei tarvitse juosta virka-aikajuoksua papereiden tai silpputöiden kanssa minnekään. Hoidan vain rästejä kotona pois, tässä maailman kauneimman työskentelymaiseman äärellä. Näen riippumaton omenapuiden välissä, puolivilliintyneen perennapenkin, kauempana olevaan koivuun osuu kirkas aurinko.

Kunhan päästän kanat laiduntamaan, näen välillä myös sen herrasväen notkottamassa ja kotkottamassa päiväkävelyillään ympäri pihaa. Kukko rääkäisee varoituksia ja putputtaa herkkumerkkejä, kanat juoksevat minne kuuluu. Kun minä menen pihalle ja hihkaisen HERRRRKKUJA jäävät kukon turinat kuitenkin toiseksi ja luottokana Surusiipi juoksee pehmopeppu keikkuen paikalle, muut perässään. Kukko hieman yrmeänä viimeisenä, alati hivenen huolestuneena tarkkaillen.