Kirjaimia Kertulta

Kerttu Hakalan blogi.

Hyvää huomenta! lokakuu 29, 2012

Filed under: Arki,Politiikka — kruttu @ 1:42 pm
Tags: ,

Vaalien jälkeinen päivä on aina vähän kuin aamusta iltaan huomen. Minä en oo koskaan aikaisemmin varsinaisesti hävinnyt vaaleissa, joten tämä tekee aika hyvää ja tulee tarpeeseen. Yhtenä huomiona vaali-illalta näin huonon saaliin kanssa voisi sanoa sen, että aika vähän tuli yhteydenottoja mistään. Puhelin jäi eilen laturiin ja täysin huomiotta, mutta yhtään viestiäkään ei ollut tullut. Aiemmissa vaaleissa puhelin on piipittänyt melko tiuhaan tahtiin. Siinä missä onnnitteluviesti lähtee reippaasti ja innolla ei laimeaa tulosta kai koeta oikein soveliaaksi kommentoida. Olin kyllä vähäsen pettynyt vaalitulokseen, mutta harmiksi en oikeastaan kutsuisi tätä omaa fiilistä henkilökohtaisesta tuloksesta. Olen ensinnäkin keksinyt jo monta juttua mitä tehdä vapaailtoina, monta kirjaa mitä lukea kokouspapereiden tilalla ja monta sellaista aktiivisuuden tapaa, jotka ovat jääneet kuntapolitiikan takia aika vähiin. Tämän lisäksi olen ihan äärimmäisen onnellinen nelihenkisen vihreän valtuustoryhmän kokoonpanosta: Rauni, Vellu, Mikko ja Minna on uskomaton porukka. Niin päteviä niin monessa, että huh. Kun vielä eka varavaltuutettu on mun lautakuntavarajäsenenä tän kauden upeasti toiminut Pekka ja sitten tulee Aino, niin huh heijaa.

Jos laatu voi korvata määrän niin nyt se sen tekee. Valtuustoryhmässä, varavaltuutetut mukaan lukien, on kaiken ikäisiä: Aino on 19 ja Rauni 65. Kaikkea löytyy, lääkäristä luonnonsuojelubniologiin. Mikään osaamisala ei jää vajaaksi. Uusia päättäjiä löytyy, mutta toisaalta mukana on myös pitkään valtuustossa istunut Leevi. Eihän tästä oikeasti voi muuta todeta, kuin että Mikkelin vihreiden valtuustoryhmä on varmasti kokoaan suurempi.

 

Mainokset
 

Juhlaa lokakuu 28, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 3:48 pm

Arvokas tunnelma. Rauhallinen olo. Lumet maassa mutta riippumatto vielä omppupuiden välissä, ja kesäaikaan siirto on vain yksi syy miksi tämä päivä tuntuu kestävän erityisen kauan.

Menen vielä äänestämään iltasella. Jännittää vihreiden paikkamäärät ja äänten jakautuminen muutenkin monella paikkakunnalla: Oulussa (missä itse istuin valtuustossa), Lahdessa (minkä liepeiltä olen kotoisin), Helsingissä (missä on paljon tuttuja ehdolla), Juvalla (missä saadaan varmaan eka vihreä valtuutettu ikinä ja ehdolla on myös ihana veljeni vaimo Satu)… Vaali-ilta menee kuikistellen mistä löytyy ilonpilkkuja – jossain niitä aina on! Kun itse pääsin läpi Oulun valtuustoon vuonna 2004, menettivät vihreät ääniä melkein kaikkialla muualla.

Ja just joo, kirjoittamisen alussa olin rauhallinen. Se oli sellainen minuutin pätkä. Nyt oon ihan hötäkässä! Hui, ja iik, ja jännää, ja jaiks, ja voi että kun jänskättää.

 

Anttolan terveysasema ja veroprosentti lokakuu 26, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 9:48 am
Tags: , , ,

Monesti sanotaan, että vastakkainasetteluja tehdään kuntapolitiikassa liikaakin. Itsekin olen monestikerrannut keskustelukumppaneilleni sitä, ettei kyseessä ole nollasummapeli jossa euron laittaminen jonnekin on tasan euro kaikesta muusta pois. Kunnan tasolla ennaltaehkäisy on aina kannattavaa, ja investointien takaisinmaksussa on huomioitava niiden vaikutus ihmisten onnellisuuteen. Onni on halpaa, kurjuus vie rahat!

Silloin tällöin kuitenkin tulee esille, että rahat ovat niin lopussa että pitää todella valita kahden pahan välillä ja toinen on toisesta pois. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kaupunginjohtajan veroprosentin korotus ei riitä. Korotuksen kanssakin Anttolan terveyspalveluita leikattaisiin. Lautakuntavaihetta nämä leikkaukset eivät päässeet läpäisemään, sillä luottamushenkilöt haluavat säilyttää palvelut. 100 000 euron säästäminen terveysaseman lakkauttamisessa ei todellakaan tarkoita, että tuo raha olisi käytettävissä muualle – se saattaa päinvastoin tarkoittaa, että tuo raha kuluu

Budjetissa ei ole enää kohtia, joista voidaan höylätä rahaa. Kertokaa, jos näin on, mutta itse en niitä löydä.

Ollaan siis tilanteessa, jossa kunnallisveroprosenttia olisi korotettava enemmän. Viime vuonna vihreät, demarikannatuksella, esittivät, että kunnallisveroprosentti vuodelle 2012 olisi ollut tasan 20. Näin olisi päästy sosiaali- ja terveystoimen ikuisesta alibudjetoinnista ja lisätalousarvion tarve olisi vähentynyt. Tämän johdosta todellinen veroprosentin korotustarve tälle vuodelle voi olla yli tuon viime vuonna esitetyn puolen yksikön verran.

 

Uusi luottamustehtävä lokakuu 25, 2012

Filed under: Arki,Politiikka — kruttu @ 1:16 pm
Tags:

Olen tosi hämmentynyt. Puhuin aiemmin puhelimessa yhden Otavaseuran toiminnassa mukana olleen mukavan ihmisen kanssa. Olin nähnyt syyskokouksesta ilmoituksen kaupoilla ja ajatellut mennä katsomaan millaista seuran toiminta olisi. Uutta verta kuulemma kaivataan ja sain rohkaisua mennä paikan päälle.

Tuntui vähän hölmöltä ilmaantua tällä tavalla vaalien alla kokoukseen. Että nytkö sitä ehdokasta kiinnostaa, ettei vaan olis vaalit mielessä… Olen arkaillut ottaa seuraan yhteyttä, vaikka haluaisinkin edistää sen kautta joukkoliikenne- ja joitakuita muita asioita Otavassa. Graduväsymys vei keväällä voiton, nyt syksyllä en vielä ehtinyt. Joten joka tapauksessa ajattelin, että kerran mukaan pyydetään ja mukaan haluan niin tietenkin menen.

Siellä sitten esitettiin minua puheenjohtajaksi. Sanoin, etten ole vielä jäsen. Perusteluja tuli useammasta suusta, opiston johtokuntaa ja teknistä lautakuntaa ja sensellaista. Eihän siinä tiiä miten olla! Olin varma, että joku vanha jäärä löytyisi joka epäilisi että miten seuran käy jos puikkoihin astuu joku ihan ihme vihreä tyyppi. No, ei löytynyt ei. Kieltäytyminen ei tullut kyseeseen.

Olen edelleen tuosta eilisiltaisesta vähän nolostuneena ja kummastuneena. Mutta ehkä sitten kun vaalit on ohi (ei muuten mene kauaa!) on kiva keskittyä vähäsen siihen kaikkeen, mitä ihanaa Otavaseuralla olisi tarjota minulle ja minulla sille. Hirmu mukava olo tästä yllättävästä pestistä kyllä on. Mikään järkälemäinen yhdistys ei ole kyseessä, eikä toiminta ole ollut kovin aktiivista viime vuosina, mutta selkeä tehtävä seuralla on. Itse ajattelen sen voivan toimia jonkinlaisena aluejohtokuntana, niitä kun ei maalaiskunnan yhdistyessä kaupunki-Mikkeliin vielä perusteltu.

Tuulimyllyn ja vanhan kirkon kunnostuksen suunnittelu ja ehkä siinä ihan kunnolla mukana olo tuntuu hirmu hyvältä. Bussiaikatauluissa, kaavoituksessa, lapsiperheiden toiminnassa, opistoyhteyksissä, koulutilan tulevaisuudessa… Niin monissa asioissa olen miettinyt, mikä olisi oikea suunta toiminnalle ja miten koota otavalaisia yhteen. Nyt sitten minut koottiin tähän porukkaan mukaan, ihan uskomatonta! Toivuttuani astun puikkoihin ja toivon että päästään suunnittelemaan mukavia juttuja!

 

Minua kannattaa äänestää lokakuu 23, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 11:30 am
Tags: ,

Viimeisen ennakkoäänestyspäivän kunniaksi kerron, miksi minua nyt oikeasti vaan kerta kaikkiaan ei voi jättää äänestämättä.

1. Osaan politiikkaa, ja politiikka sopii minulle. Olen istunut yhden kauden Oulussa kaupunginvaltuutettuna ja tämän kauden olen ollut Mikkelissä vihreiden ensimmäinen varavaltuutettu. Teknisen lautakunnan jäsenyys on opettanut paljon, samoin Otavan opiston johtokunnan puheenjohtajuus. Otan asioista selvää, perustelen ja pohdin. Olen toiminut myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa ja eri järjestöissä.

2. Olen sitoutunut Mikkeliin ja Otavaan. Rakastan tätä seutua. Kaipaan hieman enemmän säpinää, järjestöelämää ja sensellaista, mutta paljon enemmän nautin haja-asutusalueen rauhasta. En ole lähdössä minnekään, olen juurtunut tänne. Tunnen Otavan joukkoliikenteen kuin omat taskuni ja tiedän, milloin kirjasto on auki.

3. Tunnen lapsiperheen ja silpputyöläisen arjen hyvin, mutta opiskeluajastani ei ole pitkästi. En ole luutunut ajatukseen, jossa vain kahdeksasta neljään työskentelevät keskivertoihmiset kaipaavat palvelua ja muut olisivat jotenkin reppanoita. Tämän päivän kuntalaisuus ei ole pelkästään suoran palkkaverokertymän kasaamista vaan tarvitsemme yhteisöjä, iloja, apua ja joustavuutta. Myös virka-aikatyöläisen päivää helpottaa huomattavasti, jos palvelut kuten päivähoitopaikat löytyvät läheltä. Ennaltaehkäisevät palvelut ovat elintärkeitä.

4. Valmistuin juuri filosofian maisteriksi pääaineenani suunnittelumaantiede. Arvostan laaja-alaista suunnittelua ja aluerakenteen hallittavuutta. Rantojen leväperäinen kaavoittaminen ja poikkeusluvat rakentamisessa vievät pohjaa yhtenäiseltä, fiksulta suunnittelulta. Haluan, että tämä seutu ei enää pirstaloidu ja autoistu vaan että ihmiset voivat löytää täältä kodin ilman ympäristön pilaamista.

5. Haluan tosissani valtuustoon.

Ennakkoon voi äänestää missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa, johon sattuu löytämään. Mukaan tarvitaan vain henkilöllisyystodistus. Numero on 345.

 

Otavan opisto muuten vaan lokakuu 22, 2012

Filed under: Arki,Opiskelu,Politiikka — kruttu @ 8:29 am
Tags: ,

Jaoin aiemman kirjoitukseni kahtia, jotta sain sisällytettyä toiseen pajan antia enemmän. Pistetään tää henkilökohtaissävytteisempi jabbadai sitten tähän, tärkeitä kun on molemmat.

Otavan opisto on ollut mulle aika tärkeä heti Mikkeliin muuttamisesta asti. Kun hinguin tälle seudulle katsastin heti löytyisikö sieltä jotakin mukavaa, jota voisin käyttää lisäpontimena paikkakunnalle siirtymiseen. Valtuustokauden alussa pääsin todella yllättäen ja äkkiseltään opiston johtokunnan puheenjohtajaksi. Otavan opisto on kenties tämän seudun inspiroivin ja sivistynein edelläkävijä – tuntuu aika huimalta päästä sellaisen puljun puheenjohtajaksi.

Tässä opiskellessani olen useammankin kerran saanut kuin huomaamatta tukea opistolta. Esimerkiksi hermeneutiikan esseen aiheen sain Hannu Linturin eräästä seminaaripuheenvuorosta, ja graduni aineisto on koottu osin opistolla työssä käyvien matkapäiväkirjoista. Monesti käynti opistolla on aiheuttanut ajatusten virran, jonka avulla on taas jokin askel tullut opiskeluissa edettyä.

Kovasti toivoisin, että tuota mainiota yhteisöä arvostettaisiin tällä seudulla enemmän. Kunta omistajana toimii opistolle  puitteiden tarjoajana, mutta valitettavasti melko paljon myös kahlitsijana, riippakivenä ja toki opisto tuo suoraa tuloa Mikkelin budjettiin. Opisto on työllistäjänä, kouluttajana ja yhteisönä sellainen, joka tuo Mikkeliin kävijöitä, rahaa, työntekijöitä, iloa, kestävyyttä, innovaatioita ja edistystä.

 

Kestävää kehitystä opistolla lokakuu 21, 2012

Filed under: Opiskelu,Politiikka — kruttu @ 2:23 pm
Tags: ,

Olin perjantaina Otavan opistolla puheenjohtajana ja pikkuisen alustajanakin. Kyseessä oli joka kuukausi toteutettava pajaseminaari, jonka yhtenä teemana tällä kertaa oli kestävän kehityksen pedagogiikka. Aivan älyttömän mielenkiintoista ja inspiroivaa! Mahtavin työpäivä pitkään aikaan.

Teen siis tällä hetkellä melkoisia silpputöitä: kirjoitan vähäsen lehtijuttuja (Lemmikki-lehteen, viimeisin juttu oli kilpikonnan horroksesta numeroon 4/12), teen opensijaisuuksia (voi että miten ihanaa oli opettaa Urheilupuistolla biologiaa ja mantsaa viikon verran!) ja kokoan, kartoitan, kehitän ja ideoin kestävän kehityksen juttuja tuolla opistolla.

Oon osallistunut opiston pajoihin monesti aiemminkin, lähinnä johtokunnan puheenjohtajuuden kautta. Ennen en kuitenkaan ole ollut itse päivää kuljettelemassa ja vaikka aiheet on olleet kertakaikkisen innostavia, oli tämä pajaperjantai kuitenkin ihan ainutkertainen. Se, miten kestävä kehitys on mukana opetuksessa, käytännöissä ja visioissa, ei ole aivan itsestäänselvää ja silloinkin kun on, sitä on hyvä hieman avata keskustelulle jotta näkyvyys paranee. Kaikki alustukset olivat täyttä asiaa ja päivän lopuksi testailimme vielä erilaisia internetin syövereistä löytyviä ilmastopelejä.

Opiston rehtori Kaisa aloitti päivän ja oman settinsä pohtimalla, miltä tuntuu löytää sieni. Palasin itse tähän ajatukseen todella monta kertaa päivän aikana, muun muassa silloin kun Mauno Särkkä kritisoi yhden kehitysmallin hegemoniaa. Kestävä kehitys on sitä, joka tuntuu hyvältä – just siltä, kuin tuntuu löytää sieni. Sieni on pieni asia, jolla on suuri merkitys kokonaisuudelle.

Maunon kriittisen ympäristökasvatuksen näkemystä (joka jäsentyy tarkemmin Maunon gradussa) kuunnellessa olin ajoittain omien luutumusteni vanki. Esimerkiksi mulle teki todella hyvää kuulla eräänlainen luokkajaottelu: ihmiset jakaantuvat Maunon mukaan tulevaisuudessa yhä selvemmin ylikuluttavaan, kestävään ja kamppailevaan luokkaan. Luokkajaottelut tuntuvat nykymaailmassa kovin vanhanaikaisilta, mutta sikäli kun maailma aivan todella jakautuu erilaisiin väestöryhmiin olisi hölmöä väistää termi kokonaan. Pidemmälle ajateltuna, äärimmäistä typeryyttä.

Pajassa keskusteltiin jonkin verran siitä, millainen on yksilön rooli, kuluttaja vai kansalainen. Itse otin esille vihaamani Reilun kaupan sloganin ”Maailma muuttuu ostos kerrallaan”. Hyviä asioita on toki markkinoitava, mutta minulle tuon lauseen aiheuttama ärtymys jotenkin kristallisoitui Maunoa kuunnellessani.

Ihastjärven koulun rehtori Jaana Strandman aiheutti hymyjen vyöryn kertomalla idyllistä, jossa osallisuus on totta ja jokainen pääsee mukaan. Jaanaa on aina ihana kuulla ja olin erityisen onnellinen siitä, että kommenteille ja kysymyksille jäi mukavasti tilaa. Kestävä kehitys kapenee helposti byrokratian makuiseksi ja alkaa ahdistamaan kuin hankehakemuksen dedis, joten on mainiota päästä kosketuksiin sen ihan oikeiden ilmentymien kanssa. Ihastjärvellä kouluun saa tulla, ovet eivät ole kiinni. Koulupäivään pääsee mukaan se, kuka haluaa – apuopeksi, seuraksi, lähes mitä vain voi kokeilla. Kerta kaikkiaan, ihana paikka.

Nuorten akatemian Tea Tönnov piristi myös kertoessaan Ilmari ilmastokampanjasta. Olen itsekin käyttänyt kampanjan tuottamaa materiaalia opetuksessa. Tea puhui siitä, miten on kovin vaikea muuttaa käytäntöjä sillä, että puhutaan kahdessa aivan eri skaalassa. Maailmanlaajuinen katastrofi, napajäätiköiden sulaminen, sukupuutot, hirmumyrskyt ovat merkityksellisiä, mutta osumatarkkuus huono, mikäli niiden ratkaisuksi tarjotaan nuorelle valojen sammuttamista ja muuta pikkukivaa. On puututtava enemmänkin yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa tietenkin ollaan mukana yksilötasollakin. Kaisa sanoi selkeästi, että globaaleilla ilmiöillä on aina ilmentymänsä myös lähellä, ja nämä yhteydet on hyvä tuoda esille. Yksi tapa jäsentää ilmastonmuutosta on lähentää tieteellistä tutkimusta ja opetusta. Tässä tarvitaan välittäjiä, joilla on tarvittava asiantuntemus ja kyky jäsentää tieteellistä tutkimusta muotoon, jossa se on käyttökelpoista kouluopetuksessakin. Ja kas, näinhän tuota tekee Jari Kolehmainen, joka oli myös pajassa mukana.

Jäi pajasta sellainen tuntuma, että aika hyvä sienireissu. On tosi hyvä jatkaa opiston keke-hommia tällaisen pläjäyksen jälkeen! Jari muuten olikin jo lauantaina kirjoitellut pajasta blogissaan, kannattaa lukea.

Muokkaus 26.10: Kaikki pajan alustukset löytyvät nyt verkosta .