Kirjaimia Kertulta

Kerttu Hakalan blogi.

Otavan opisto muuten vaan lokakuu 22, 2012

Filed under: Arki,Opiskelu,Politiikka — kruttu @ 8:29 am
Tags: ,

Jaoin aiemman kirjoitukseni kahtia, jotta sain sisällytettyä toiseen pajan antia enemmän. Pistetään tää henkilökohtaissävytteisempi jabbadai sitten tähän, tärkeitä kun on molemmat.

Otavan opisto on ollut mulle aika tärkeä heti Mikkeliin muuttamisesta asti. Kun hinguin tälle seudulle katsastin heti löytyisikö sieltä jotakin mukavaa, jota voisin käyttää lisäpontimena paikkakunnalle siirtymiseen. Valtuustokauden alussa pääsin todella yllättäen ja äkkiseltään opiston johtokunnan puheenjohtajaksi. Otavan opisto on kenties tämän seudun inspiroivin ja sivistynein edelläkävijä – tuntuu aika huimalta päästä sellaisen puljun puheenjohtajaksi.

Tässä opiskellessani olen useammankin kerran saanut kuin huomaamatta tukea opistolta. Esimerkiksi hermeneutiikan esseen aiheen sain Hannu Linturin eräästä seminaaripuheenvuorosta, ja graduni aineisto on koottu osin opistolla työssä käyvien matkapäiväkirjoista. Monesti käynti opistolla on aiheuttanut ajatusten virran, jonka avulla on taas jokin askel tullut opiskeluissa edettyä.

Kovasti toivoisin, että tuota mainiota yhteisöä arvostettaisiin tällä seudulla enemmän. Kunta omistajana toimii opistolle  puitteiden tarjoajana, mutta valitettavasti melko paljon myös kahlitsijana, riippakivenä ja toki opisto tuo suoraa tuloa Mikkelin budjettiin. Opisto on työllistäjänä, kouluttajana ja yhteisönä sellainen, joka tuo Mikkeliin kävijöitä, rahaa, työntekijöitä, iloa, kestävyyttä, innovaatioita ja edistystä.

 

Kestävää kehitystä opistolla lokakuu 21, 2012

Filed under: Opiskelu,Politiikka — kruttu @ 2:23 pm
Tags: ,

Olin perjantaina Otavan opistolla puheenjohtajana ja pikkuisen alustajanakin. Kyseessä oli joka kuukausi toteutettava pajaseminaari, jonka yhtenä teemana tällä kertaa oli kestävän kehityksen pedagogiikka. Aivan älyttömän mielenkiintoista ja inspiroivaa! Mahtavin työpäivä pitkään aikaan.

Teen siis tällä hetkellä melkoisia silpputöitä: kirjoitan vähäsen lehtijuttuja (Lemmikki-lehteen, viimeisin juttu oli kilpikonnan horroksesta numeroon 4/12), teen opensijaisuuksia (voi että miten ihanaa oli opettaa Urheilupuistolla biologiaa ja mantsaa viikon verran!) ja kokoan, kartoitan, kehitän ja ideoin kestävän kehityksen juttuja tuolla opistolla.

Oon osallistunut opiston pajoihin monesti aiemminkin, lähinnä johtokunnan puheenjohtajuuden kautta. Ennen en kuitenkaan ole ollut itse päivää kuljettelemassa ja vaikka aiheet on olleet kertakaikkisen innostavia, oli tämä pajaperjantai kuitenkin ihan ainutkertainen. Se, miten kestävä kehitys on mukana opetuksessa, käytännöissä ja visioissa, ei ole aivan itsestäänselvää ja silloinkin kun on, sitä on hyvä hieman avata keskustelulle jotta näkyvyys paranee. Kaikki alustukset olivat täyttä asiaa ja päivän lopuksi testailimme vielä erilaisia internetin syövereistä löytyviä ilmastopelejä.

Opiston rehtori Kaisa aloitti päivän ja oman settinsä pohtimalla, miltä tuntuu löytää sieni. Palasin itse tähän ajatukseen todella monta kertaa päivän aikana, muun muassa silloin kun Mauno Särkkä kritisoi yhden kehitysmallin hegemoniaa. Kestävä kehitys on sitä, joka tuntuu hyvältä – just siltä, kuin tuntuu löytää sieni. Sieni on pieni asia, jolla on suuri merkitys kokonaisuudelle.

Maunon kriittisen ympäristökasvatuksen näkemystä (joka jäsentyy tarkemmin Maunon gradussa) kuunnellessa olin ajoittain omien luutumusteni vanki. Esimerkiksi mulle teki todella hyvää kuulla eräänlainen luokkajaottelu: ihmiset jakaantuvat Maunon mukaan tulevaisuudessa yhä selvemmin ylikuluttavaan, kestävään ja kamppailevaan luokkaan. Luokkajaottelut tuntuvat nykymaailmassa kovin vanhanaikaisilta, mutta sikäli kun maailma aivan todella jakautuu erilaisiin väestöryhmiin olisi hölmöä väistää termi kokonaan. Pidemmälle ajateltuna, äärimmäistä typeryyttä.

Pajassa keskusteltiin jonkin verran siitä, millainen on yksilön rooli, kuluttaja vai kansalainen. Itse otin esille vihaamani Reilun kaupan sloganin ”Maailma muuttuu ostos kerrallaan”. Hyviä asioita on toki markkinoitava, mutta minulle tuon lauseen aiheuttama ärtymys jotenkin kristallisoitui Maunoa kuunnellessani.

Ihastjärven koulun rehtori Jaana Strandman aiheutti hymyjen vyöryn kertomalla idyllistä, jossa osallisuus on totta ja jokainen pääsee mukaan. Jaanaa on aina ihana kuulla ja olin erityisen onnellinen siitä, että kommenteille ja kysymyksille jäi mukavasti tilaa. Kestävä kehitys kapenee helposti byrokratian makuiseksi ja alkaa ahdistamaan kuin hankehakemuksen dedis, joten on mainiota päästä kosketuksiin sen ihan oikeiden ilmentymien kanssa. Ihastjärvellä kouluun saa tulla, ovet eivät ole kiinni. Koulupäivään pääsee mukaan se, kuka haluaa – apuopeksi, seuraksi, lähes mitä vain voi kokeilla. Kerta kaikkiaan, ihana paikka.

Nuorten akatemian Tea Tönnov piristi myös kertoessaan Ilmari ilmastokampanjasta. Olen itsekin käyttänyt kampanjan tuottamaa materiaalia opetuksessa. Tea puhui siitä, miten on kovin vaikea muuttaa käytäntöjä sillä, että puhutaan kahdessa aivan eri skaalassa. Maailmanlaajuinen katastrofi, napajäätiköiden sulaminen, sukupuutot, hirmumyrskyt ovat merkityksellisiä, mutta osumatarkkuus huono, mikäli niiden ratkaisuksi tarjotaan nuorelle valojen sammuttamista ja muuta pikkukivaa. On puututtava enemmänkin yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa tietenkin ollaan mukana yksilötasollakin. Kaisa sanoi selkeästi, että globaaleilla ilmiöillä on aina ilmentymänsä myös lähellä, ja nämä yhteydet on hyvä tuoda esille. Yksi tapa jäsentää ilmastonmuutosta on lähentää tieteellistä tutkimusta ja opetusta. Tässä tarvitaan välittäjiä, joilla on tarvittava asiantuntemus ja kyky jäsentää tieteellistä tutkimusta muotoon, jossa se on käyttökelpoista kouluopetuksessakin. Ja kas, näinhän tuota tekee Jari Kolehmainen, joka oli myös pajassa mukana.

Jäi pajasta sellainen tuntuma, että aika hyvä sienireissu. On tosi hyvä jatkaa opiston keke-hommia tällaisen pläjäyksen jälkeen! Jari muuten olikin jo lauantaina kirjoitellut pajasta blogissaan, kannattaa lukea.

Muokkaus 26.10: Kaikki pajan alustukset löytyvät nyt verkosta .

 

Joukkoliikenne go go! syyskuu 21, 2012

Filed under: Arki,Opiskelu,Politiikka — kruttu @ 3:55 pm
Tags: , , ,

Ensi tiistain lautakunnan esityslista löytyi semmonen päätösesitys jotta oksat pois! Uusi seutulipputuote (90 päivän lippu, jossa 30 päivän matkustusoikeus – mahtavaa!), Otava mukaan kaupunkiliikenteeseen (omalla taksallaan, kuukausilipulla olisi hintaa kaupunkialueella 53, Otava-Mikkeli 64 ja seudulla 71 euroa) ja seutulipun hintaa ei koroteta vuoden alusta. Kiljun ilosta!

Kenties mun graduni Autoriippuvuus ja joukkoliikenne Mikkelin Otavassa on myös antanut jotakin pontta jonnekin suuntaan. Ja kaikki ne puheet. Mielipidekirjoitukset. Blogaukset. Yhteydenotot, kysymykset, ihmettely, ehdotukset.

Soitin heti siskolle, Pulkkisen Marjalle, kaupungin liikenneinsinööri Liisa Heikkiselle ja Vellun kanssa olinkin menossa syömään niin sain sille hehkuttaa. Nyt yritän jotenkin saada politiikan ja vaalit taka-alalle ja keskittyä siivoamiseen. Ai niin, ja oikeastaan syy soittoon Liisa Heikkiselle oli eilen lähettämäni kurttuinen meili, kun kaupungin nettisivujen bussiaikataulut eivät taaskaan toimi sitten mitenkään ja samalla tietysti penäsin tätä Otavan tilannetta. Oli pakko soittaa sitten tänään perään ihan vain, että hei, mahtavaa jotta edistystä tapahtuu!

 

Gradu ei tehnyt… huhtikuu 10, 2012

Filed under: Opiskelu — kruttu @ 3:01 pm
Tags: , ,

Gradu ei tehnyt minusta asiantuntijaa. Gradu ei ees opettanut mua käyttämään karttaohjelmia. Se petti mut! En mä olekaan siitä ylpeä. Olen kyllästynyt koko graduun. Mutta kuulemma se pitäis viilata vielä valmiiksi. Ei tullut tutkijaa minusta. Ei tullut gradupalkinnolla älykkyytensä eloistavaa neroa. Olen NIIN kyllästynyt tuohon graduuni. Olen NIIN pettynyt, etten ollutkaan innovatiivinen, fiksu, hieno, hyvin arvosanoin, jabbadai, en mitään sellaista. Mutta maisteri musta tulee (ei kuitenkaan ennen kuin opettelen aakkoset ja käytän niitä myös lähdeluettelossani, jo on).

Tänään ei toiminut printteri. Ei Powerpoint. Netti pätki. Skype toimi täällä, ja laitoksen päässäkin tunnin odottelun jälkeen. Ehti ottaa ramppikuumeen. Graduni on keskinkertainen, käsitän joka ikisen kritiikin sitä kohtaan mutten aio fiilata siitä pätevämpää kuin se on. Esitykseni siitä oli huonompi kuin ikinä mikään muu esitys (okei yhden Punkkua ja politiikkaa -illan, sen ekani, puhe oli kyllä luokattoman huono sekin). Mutta maisteri minusta tulee (mutta jotain ihmeellisiä punaisia palloja oli siinä kartassa jota esittelin, tarttis varmaan selvittää miksi, jo on).

Mutta mun kliivia kukkii tänäkin keväänä! Surusiipi kananen pienoinen kasvattaa sulkasadon jälkeistä pöyheetä höyhentä. Kuulun kanojen ja kukkien pariin, en minnekään yliopistomaailmaan. Kukin kaltaistensa seurassa, hei! Sitä paitsi skumppalasillista kanalassa en olekaan vielä kokeillut. Siirrän tiput navettakanalaan tänään, pidetään tuparit.

 

Looginen ja järkevä lokakuu 26, 2011

Filed under: Opiskelu — kruttu @ 2:12 pm
Tags:

Parhaat neuvot, joita olen graduohjaajalta saanut, ovat olleet jo muutaman kuukauden takainen ”tässä kohdassa voit mielestäni käyttää järkeä” ja juuri äsken saamani ”kuulostaa ihan loogiselta ja järkevältä, joten jatka vaan”. Voin sitten työn valmistuttua kertoa ne oikeasti parhaat, mutta nämä on motivoivimmat tähän mennessä!

Tänään pidin pienen tahattoman syysloman sen kunniaksi, että osa busseista kulkee vain koulupäivisin. Syysloma kesti noin tunnin, ja käytin sen Juurisilla juoden teetä. Loma kannattaa, tuli taas todistettua, kun loman jälkeen kirjastolle vihdoin päästyäni gradunteko sai uusia, ohjaajankin mielestä loogisia ja järkeviä muotoja.

 

Tasapainottavia kirjaimia kesäkuu 15, 2011

Filed under: Arki,Opiskelu,Politiikka — kruttu @ 11:30 am
Tags: , ,

Tänään on parempi bussipäivä. Niin sanoakseni. Linjuri tuli aamulla ajallaan ja pysäkillä alkanut keskustelu kanoista erään myös nykyisen asuintaloni tuntevan henkilön kanssa kesti kirjaston pysäkille asti. Kirjastolla kävin läpi ihanan Journal of transport geography -julkaisun artikkelia Irlannin maaseudun liikenneongelmista ja joukkoliikenteen vaikutuksesta tasa-arvoon. Mieleni tekisi kirjoittaa meiliä lähdeviitteiden kera erinäisillekin poliitikoille, mutta taidan jättää viittaukset aikaan, jolloin voin nojata valmiiseen graduun ja maisteris-titteliin.

Parempana bussipäivänä onkin mukava kertoa kivoja uutisia lautakunnan kokouksesta: Seudun rakennemalli ja liikennejärjestelmäsuunnitelma ovat edelleen mielestäni vallan kelpoja asiakirjoja seudulliseen kehittämiseen, eikä lautakuntakaan nähnyt niissä tässä vaiheessa huomauttamista (Haukivuoren puuttuminen kartoista on tullut ilmi lautakuntavaiheessa, seminaarissa ja jälleen eilen, joten kaippa tuokin puoli joskus korjaantuu – tekstissä ja suunnitelmissa Haukivuori kyllä tunnustetaan osaksi Mikkeliä). Lisäksi päätimme kokeilla tilausliikenteen toimivuutta Kalvitsassa paikallisen yrittäjän kanssa. Pöytäkirjaa ei ollut vielä netissä, mutta se löytyy sitten kohtapuoliin täältä.

PS. Pahoittelen kenties virheellistä ilmaustani: seminaari tunnetaan meilläpäin paremmin semaminaarina. Rakas Pygmini ehdottaa minulle silloin tällöin, josko hän lähtisi ”opiskelemaan sinne semaminaariin” ja veisi minut hoitoon siksi aikaa.

 

Viisitoista Touko 31, 2011

Filed under: Opiskelu — kruttu @ 1:29 pm
Tags:

Ne on sivuja gradussa

kolmatta päivää vauhdissa

sen lisäksi on muistiinpanoja

ja päässä ajatuksia