Kirjaimia Kertulta

Kerttu Hakalan blogi.

Voi maailma lokakuu 11, 2013

Filed under: Arki,Politiikka — kruttu @ 10:34 am

Minä olen niitä ihmisiä, joihin epäreilut asiat ja maailman tulevaisuus vaikuttavat fyysisesti. Saatan itkeä ja lamaantua pahoista uutisista. Olen heräillyt öisin pohtimaan Greenpeacen aktivistien kohtaloa Venäjällä enkä meinaa kestää ajatusta siitä, että ihan älyttömän monet tuntuvat todella ajattelevan näistä rohkeista ihmisistä halventavasti. Liian monet ovat sitä mieltä, että rankaiskoon Venäjä, mitäs menivät, reiluahan se vaan on pistää vankilaan – tosissaanko tahdotaan venäläisen ”oikeus”systeemin laajenevan muuallekin?

En aio muuttua. Jos lakkaan reagoimasta tunteilla, lakkaan olemasta olemassa. Tai ainakin lakkaan kuuntelemasta omatuntoni ääntä enkä tiedä, mitä inhimillistä minusta jäisi jäljelle ilman sitä. Se, missä olen viime aikoina petrannut ja mitä haluan tehdä yhä enemmän on, että en hiljene. Annan tunteideni ja ajatusteni kuulua, aion perustella niitä entistä pidemmin ja jaksavammin aina kun tarvitaan. En jätä vaikkapa jakamatta linkkejä siksi, että niiden ympärillä vellova keskustelu rasittaa ja tuon ajatukseni esiin silloin, kun niille ympäröivien ihmisten keskusteluissa on tilausta.

Aion myös entistä enemmän hammasta purren pureutua niihin asioihin, joita voin pitkäjänteisellä työllä omassa ympäröivässä todellisuudessani muuttaa. Olen oppinut viime vuosina niin paljon pitkäjänteisyyttä, että voin saada vielä paljonkin aikaan. Parasta on, että saatan voida tehdä tätä muutosta osana palkallista työtä. Takaisin valmistelujen pariin, siis. Jaksakaa te muutkin, ei me yksin olla!

 

Opiston johtokunta joulukuu 13, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 8:08 pm
Tags:

Olipa mukava kokous. Kerta kaikkiaan. Otavan opisto, voi että mikä paikka – ai on tullu sanotuksi jo aiemmin? No mutta kun on.

Kokous saattoi olla mun puheenjohtajuuteni viimeinen. Toivon kovasti, että näin ei pääsisi käymään, ja on erittäin todennäköistä että saan jatkaa ainakin johtokunnan jäsenenä. Mahtavaa on se! Oli jännä huomata tänään, miten tarkasti muistan neljä vuotta sitten tapahtuneen alun ja toisaalta miten matkan varrelta on oikeasti jäänyt  jotakin käteen. Jopa kokonaiskuvaa. Monesti mulla on ollut sellainen olo, että kotoa käsin kaikki näyttää sekavalta, en ole muka valmistautunut enkä tajua asioita, mutta kokouspöydän ääressä pää selkenee ja ajatuskanavat aukenevat.

Käpöttelin opistolle tapaamaan Hannu Linturia, kuten facebookissa oli sovittu. Olihan sekin juu, että ensikontakti tähän puljuun tulee välittömästi valinnan jälkeen sosiaalisessa mediassa – se oli uutta ja mukavaa. Käpöttelin siis pihalle ja sisään ruokalarakennuksen ovesta, Pieti ansiokkaasti kantoliinaan uuvahtaneena. Hannu avasi mulle oven ja sanoi odottaneensa lastenvaunuja, johdatti Aurinkoiseen neuvonpitoon ja ehkä me haettiin ruokaakin. Pieti heräsi lähes välittömästi kun laskin sen lattialle, mutta Ulla nappasi sen syliin ja viihdytti niin minä sain jutskattua ja kyseltyä typeriä. Muistan, että Hannu vielä sanoi että Ulla voi siinä harjoitella kun on tulossa isoäidiksi. Aika paljon sitä sai harjoitellakin, alkuvaiheessa kun Pieti oli kaikessa menossa mukana ja Ulla jaksoi jeesata.

Tänään odottelin tuolla ovella johtokuntalaisia saapuviksi ja tunsin oloni hetken verran ihan yhtä eksyneeksi kuin silloin pari vuotta sitten. Mulla on sellainen luonne, että pysyn vähän eksyneenä, luulen. Se ei ole hyvä piirre puheenjohtajalle, mutta kyllä senkin kanssa selviää.

Sain 20 sekunnin harkinta-ajan tuohon pestiin muuten. Paikka muuttui viime tingassa naispaikaksi, ja sain puhelun kaupunginhallituksen kokouksesta. Arvatkaa mikä oli mun ainoa kysymys? No okei, oikeasti kysyin että kuinka usein se johtokunta kokoontuu. Mutta se seuraava, toinen ja ainoa varsinainen kysymys oli että mikä niiden liikevaihto on. SIIS MIKÄ SEN PULJUN LIIKEVAIHTO ON. Siinäpä kysymys. Joo. Tosi olennaista. Kertovaa, pehmeää, kaunista.

Muistan, että kysyin samaa sitten Hannulta tuossa kuvaamassani tapaamisessa. Vastauksesta muistan, että se käsitteli toimintaa eikä numeroita ja saatoin hieman ärsyyntyä kun en pysynyt perässä. Vähän oli vaikea saaha kiinni että mistä tässä on kysymys, ketä täällä on töissä ja mitähän siellä johtiksessa sitten päätetään. Mulla oli semmoinen painolasti, että Oulussa olin Liikelaitosten lautakunnan jäsen. Siellä käsiteltiin Oulun jätehuollon, Oulun veden ja Oulun sataman asioita. Opisto on hieman toista.

On ihan pakko lainata Erkki Takatalon loistavaa sutkautusta tämänpäiväisestä kokouksesta: Kyllähän ihmisestä 80 prosenttia on vettä, mutta se 20 prosenttia kuitenkin erottaa Opiston liikelaitoksenakin Vesilaitoksesta (eipäs nyt puututa siihen, että oikeasti se on noin 67 prosenttia, opetin vitosilla Launialassa tän sellaisen kuvankin kera).

Se oli tää kausi sitten tässä. Kinkkisimmät tilanteet ovat olleet kenties heti alkuun sattunut osuuskunnan perustaminen joka vaati ihan mielettömästi perehtymistä, tilakysymysten ratkominen ja yhteydet emokuntaan päin niiden tiimoilta, sekä muutama aika yksittäinenkin henkilöstöasia. Viimeisessä kokouksessa oli just soppelisti asiaa, mutta toisaalta sitä ei olis tehnyt mieli paukauttaa päättyneeksi. Mulla on hirmusti asioita kerrottavana seuraavalle puheenjohtajalle, tekisin niin paljon toisin – ja sikäli on hieman pelottavakin ajatus, että joudun mahdollisesti jättämään tuon perinnön taakan vielä omille harteilleni. Silloinhan mun pitää hei korjata kaikki se, mitä olen tehnyt huonosti!

 

Hyvää huomenta! lokakuu 29, 2012

Filed under: Arki,Politiikka — kruttu @ 1:42 pm
Tags: ,

Vaalien jälkeinen päivä on aina vähän kuin aamusta iltaan huomen. Minä en oo koskaan aikaisemmin varsinaisesti hävinnyt vaaleissa, joten tämä tekee aika hyvää ja tulee tarpeeseen. Yhtenä huomiona vaali-illalta näin huonon saaliin kanssa voisi sanoa sen, että aika vähän tuli yhteydenottoja mistään. Puhelin jäi eilen laturiin ja täysin huomiotta, mutta yhtään viestiäkään ei ollut tullut. Aiemmissa vaaleissa puhelin on piipittänyt melko tiuhaan tahtiin. Siinä missä onnnitteluviesti lähtee reippaasti ja innolla ei laimeaa tulosta kai koeta oikein soveliaaksi kommentoida. Olin kyllä vähäsen pettynyt vaalitulokseen, mutta harmiksi en oikeastaan kutsuisi tätä omaa fiilistä henkilökohtaisesta tuloksesta. Olen ensinnäkin keksinyt jo monta juttua mitä tehdä vapaailtoina, monta kirjaa mitä lukea kokouspapereiden tilalla ja monta sellaista aktiivisuuden tapaa, jotka ovat jääneet kuntapolitiikan takia aika vähiin. Tämän lisäksi olen ihan äärimmäisen onnellinen nelihenkisen vihreän valtuustoryhmän kokoonpanosta: Rauni, Vellu, Mikko ja Minna on uskomaton porukka. Niin päteviä niin monessa, että huh. Kun vielä eka varavaltuutettu on mun lautakuntavarajäsenenä tän kauden upeasti toiminut Pekka ja sitten tulee Aino, niin huh heijaa.

Jos laatu voi korvata määrän niin nyt se sen tekee. Valtuustoryhmässä, varavaltuutetut mukaan lukien, on kaiken ikäisiä: Aino on 19 ja Rauni 65. Kaikkea löytyy, lääkäristä luonnonsuojelubniologiin. Mikään osaamisala ei jää vajaaksi. Uusia päättäjiä löytyy, mutta toisaalta mukana on myös pitkään valtuustossa istunut Leevi. Eihän tästä oikeasti voi muuta todeta, kuin että Mikkelin vihreiden valtuustoryhmä on varmasti kokoaan suurempi.

 

 

Juhlaa lokakuu 28, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 3:48 pm

Arvokas tunnelma. Rauhallinen olo. Lumet maassa mutta riippumatto vielä omppupuiden välissä, ja kesäaikaan siirto on vain yksi syy miksi tämä päivä tuntuu kestävän erityisen kauan.

Menen vielä äänestämään iltasella. Jännittää vihreiden paikkamäärät ja äänten jakautuminen muutenkin monella paikkakunnalla: Oulussa (missä itse istuin valtuustossa), Lahdessa (minkä liepeiltä olen kotoisin), Helsingissä (missä on paljon tuttuja ehdolla), Juvalla (missä saadaan varmaan eka vihreä valtuutettu ikinä ja ehdolla on myös ihana veljeni vaimo Satu)… Vaali-ilta menee kuikistellen mistä löytyy ilonpilkkuja – jossain niitä aina on! Kun itse pääsin läpi Oulun valtuustoon vuonna 2004, menettivät vihreät ääniä melkein kaikkialla muualla.

Ja just joo, kirjoittamisen alussa olin rauhallinen. Se oli sellainen minuutin pätkä. Nyt oon ihan hötäkässä! Hui, ja iik, ja jännää, ja jaiks, ja voi että kun jänskättää.

 

Anttolan terveysasema ja veroprosentti lokakuu 26, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 9:48 am
Tags: , , ,

Monesti sanotaan, että vastakkainasetteluja tehdään kuntapolitiikassa liikaakin. Itsekin olen monestikerrannut keskustelukumppaneilleni sitä, ettei kyseessä ole nollasummapeli jossa euron laittaminen jonnekin on tasan euro kaikesta muusta pois. Kunnan tasolla ennaltaehkäisy on aina kannattavaa, ja investointien takaisinmaksussa on huomioitava niiden vaikutus ihmisten onnellisuuteen. Onni on halpaa, kurjuus vie rahat!

Silloin tällöin kuitenkin tulee esille, että rahat ovat niin lopussa että pitää todella valita kahden pahan välillä ja toinen on toisesta pois. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kaupunginjohtajan veroprosentin korotus ei riitä. Korotuksen kanssakin Anttolan terveyspalveluita leikattaisiin. Lautakuntavaihetta nämä leikkaukset eivät päässeet läpäisemään, sillä luottamushenkilöt haluavat säilyttää palvelut. 100 000 euron säästäminen terveysaseman lakkauttamisessa ei todellakaan tarkoita, että tuo raha olisi käytettävissä muualle – se saattaa päinvastoin tarkoittaa, että tuo raha kuluu

Budjetissa ei ole enää kohtia, joista voidaan höylätä rahaa. Kertokaa, jos näin on, mutta itse en niitä löydä.

Ollaan siis tilanteessa, jossa kunnallisveroprosenttia olisi korotettava enemmän. Viime vuonna vihreät, demarikannatuksella, esittivät, että kunnallisveroprosentti vuodelle 2012 olisi ollut tasan 20. Näin olisi päästy sosiaali- ja terveystoimen ikuisesta alibudjetoinnista ja lisätalousarvion tarve olisi vähentynyt. Tämän johdosta todellinen veroprosentin korotustarve tälle vuodelle voi olla yli tuon viime vuonna esitetyn puolen yksikön verran.

 

Uusi luottamustehtävä lokakuu 25, 2012

Filed under: Arki,Politiikka — kruttu @ 1:16 pm
Tags:

Olen tosi hämmentynyt. Puhuin aiemmin puhelimessa yhden Otavaseuran toiminnassa mukana olleen mukavan ihmisen kanssa. Olin nähnyt syyskokouksesta ilmoituksen kaupoilla ja ajatellut mennä katsomaan millaista seuran toiminta olisi. Uutta verta kuulemma kaivataan ja sain rohkaisua mennä paikan päälle.

Tuntui vähän hölmöltä ilmaantua tällä tavalla vaalien alla kokoukseen. Että nytkö sitä ehdokasta kiinnostaa, ettei vaan olis vaalit mielessä… Olen arkaillut ottaa seuraan yhteyttä, vaikka haluaisinkin edistää sen kautta joukkoliikenne- ja joitakuita muita asioita Otavassa. Graduväsymys vei keväällä voiton, nyt syksyllä en vielä ehtinyt. Joten joka tapauksessa ajattelin, että kerran mukaan pyydetään ja mukaan haluan niin tietenkin menen.

Siellä sitten esitettiin minua puheenjohtajaksi. Sanoin, etten ole vielä jäsen. Perusteluja tuli useammasta suusta, opiston johtokuntaa ja teknistä lautakuntaa ja sensellaista. Eihän siinä tiiä miten olla! Olin varma, että joku vanha jäärä löytyisi joka epäilisi että miten seuran käy jos puikkoihin astuu joku ihan ihme vihreä tyyppi. No, ei löytynyt ei. Kieltäytyminen ei tullut kyseeseen.

Olen edelleen tuosta eilisiltaisesta vähän nolostuneena ja kummastuneena. Mutta ehkä sitten kun vaalit on ohi (ei muuten mene kauaa!) on kiva keskittyä vähäsen siihen kaikkeen, mitä ihanaa Otavaseuralla olisi tarjota minulle ja minulla sille. Hirmu mukava olo tästä yllättävästä pestistä kyllä on. Mikään järkälemäinen yhdistys ei ole kyseessä, eikä toiminta ole ollut kovin aktiivista viime vuosina, mutta selkeä tehtävä seuralla on. Itse ajattelen sen voivan toimia jonkinlaisena aluejohtokuntana, niitä kun ei maalaiskunnan yhdistyessä kaupunki-Mikkeliin vielä perusteltu.

Tuulimyllyn ja vanhan kirkon kunnostuksen suunnittelu ja ehkä siinä ihan kunnolla mukana olo tuntuu hirmu hyvältä. Bussiaikatauluissa, kaavoituksessa, lapsiperheiden toiminnassa, opistoyhteyksissä, koulutilan tulevaisuudessa… Niin monissa asioissa olen miettinyt, mikä olisi oikea suunta toiminnalle ja miten koota otavalaisia yhteen. Nyt sitten minut koottiin tähän porukkaan mukaan, ihan uskomatonta! Toivuttuani astun puikkoihin ja toivon että päästään suunnittelemaan mukavia juttuja!

 

Minua kannattaa äänestää lokakuu 23, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 11:30 am
Tags: ,

Viimeisen ennakkoäänestyspäivän kunniaksi kerron, miksi minua nyt oikeasti vaan kerta kaikkiaan ei voi jättää äänestämättä.

1. Osaan politiikkaa, ja politiikka sopii minulle. Olen istunut yhden kauden Oulussa kaupunginvaltuutettuna ja tämän kauden olen ollut Mikkelissä vihreiden ensimmäinen varavaltuutettu. Teknisen lautakunnan jäsenyys on opettanut paljon, samoin Otavan opiston johtokunnan puheenjohtajuus. Otan asioista selvää, perustelen ja pohdin. Olen toiminut myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa ja eri järjestöissä.

2. Olen sitoutunut Mikkeliin ja Otavaan. Rakastan tätä seutua. Kaipaan hieman enemmän säpinää, järjestöelämää ja sensellaista, mutta paljon enemmän nautin haja-asutusalueen rauhasta. En ole lähdössä minnekään, olen juurtunut tänne. Tunnen Otavan joukkoliikenteen kuin omat taskuni ja tiedän, milloin kirjasto on auki.

3. Tunnen lapsiperheen ja silpputyöläisen arjen hyvin, mutta opiskeluajastani ei ole pitkästi. En ole luutunut ajatukseen, jossa vain kahdeksasta neljään työskentelevät keskivertoihmiset kaipaavat palvelua ja muut olisivat jotenkin reppanoita. Tämän päivän kuntalaisuus ei ole pelkästään suoran palkkaverokertymän kasaamista vaan tarvitsemme yhteisöjä, iloja, apua ja joustavuutta. Myös virka-aikatyöläisen päivää helpottaa huomattavasti, jos palvelut kuten päivähoitopaikat löytyvät läheltä. Ennaltaehkäisevät palvelut ovat elintärkeitä.

4. Valmistuin juuri filosofian maisteriksi pääaineenani suunnittelumaantiede. Arvostan laaja-alaista suunnittelua ja aluerakenteen hallittavuutta. Rantojen leväperäinen kaavoittaminen ja poikkeusluvat rakentamisessa vievät pohjaa yhtenäiseltä, fiksulta suunnittelulta. Haluan, että tämä seutu ei enää pirstaloidu ja autoistu vaan että ihmiset voivat löytää täältä kodin ilman ympäristön pilaamista.

5. Haluan tosissani valtuustoon.

Ennakkoon voi äänestää missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa, johon sattuu löytämään. Mukaan tarvitaan vain henkilöllisyystodistus. Numero on 345.