Kirjaimia Kertulta

Kerttu Hakalan blogi.

Opiston johtokunta joulukuu 13, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 8:08 pm
Tags:

Olipa mukava kokous. Kerta kaikkiaan. Otavan opisto, voi että mikä paikka – ai on tullu sanotuksi jo aiemmin? No mutta kun on.

Kokous saattoi olla mun puheenjohtajuuteni viimeinen. Toivon kovasti, että näin ei pääsisi käymään, ja on erittäin todennäköistä että saan jatkaa ainakin johtokunnan jäsenenä. Mahtavaa on se! Oli jännä huomata tänään, miten tarkasti muistan neljä vuotta sitten tapahtuneen alun ja toisaalta miten matkan varrelta on oikeasti jäänyt  jotakin käteen. Jopa kokonaiskuvaa. Monesti mulla on ollut sellainen olo, että kotoa käsin kaikki näyttää sekavalta, en ole muka valmistautunut enkä tajua asioita, mutta kokouspöydän ääressä pää selkenee ja ajatuskanavat aukenevat.

Käpöttelin opistolle tapaamaan Hannu Linturia, kuten facebookissa oli sovittu. Olihan sekin juu, että ensikontakti tähän puljuun tulee välittömästi valinnan jälkeen sosiaalisessa mediassa – se oli uutta ja mukavaa. Käpöttelin siis pihalle ja sisään ruokalarakennuksen ovesta, Pieti ansiokkaasti kantoliinaan uuvahtaneena. Hannu avasi mulle oven ja sanoi odottaneensa lastenvaunuja, johdatti Aurinkoiseen neuvonpitoon ja ehkä me haettiin ruokaakin. Pieti heräsi lähes välittömästi kun laskin sen lattialle, mutta Ulla nappasi sen syliin ja viihdytti niin minä sain jutskattua ja kyseltyä typeriä. Muistan, että Hannu vielä sanoi että Ulla voi siinä harjoitella kun on tulossa isoäidiksi. Aika paljon sitä sai harjoitellakin, alkuvaiheessa kun Pieti oli kaikessa menossa mukana ja Ulla jaksoi jeesata.

Tänään odottelin tuolla ovella johtokuntalaisia saapuviksi ja tunsin oloni hetken verran ihan yhtä eksyneeksi kuin silloin pari vuotta sitten. Mulla on sellainen luonne, että pysyn vähän eksyneenä, luulen. Se ei ole hyvä piirre puheenjohtajalle, mutta kyllä senkin kanssa selviää.

Sain 20 sekunnin harkinta-ajan tuohon pestiin muuten. Paikka muuttui viime tingassa naispaikaksi, ja sain puhelun kaupunginhallituksen kokouksesta. Arvatkaa mikä oli mun ainoa kysymys? No okei, oikeasti kysyin että kuinka usein se johtokunta kokoontuu. Mutta se seuraava, toinen ja ainoa varsinainen kysymys oli että mikä niiden liikevaihto on. SIIS MIKÄ SEN PULJUN LIIKEVAIHTO ON. Siinäpä kysymys. Joo. Tosi olennaista. Kertovaa, pehmeää, kaunista.

Muistan, että kysyin samaa sitten Hannulta tuossa kuvaamassani tapaamisessa. Vastauksesta muistan, että se käsitteli toimintaa eikä numeroita ja saatoin hieman ärsyyntyä kun en pysynyt perässä. Vähän oli vaikea saaha kiinni että mistä tässä on kysymys, ketä täällä on töissä ja mitähän siellä johtiksessa sitten päätetään. Mulla oli semmoinen painolasti, että Oulussa olin Liikelaitosten lautakunnan jäsen. Siellä käsiteltiin Oulun jätehuollon, Oulun veden ja Oulun sataman asioita. Opisto on hieman toista.

On ihan pakko lainata Erkki Takatalon loistavaa sutkautusta tämänpäiväisestä kokouksesta: Kyllähän ihmisestä 80 prosenttia on vettä, mutta se 20 prosenttia kuitenkin erottaa Opiston liikelaitoksenakin Vesilaitoksesta (eipäs nyt puututa siihen, että oikeasti se on noin 67 prosenttia, opetin vitosilla Launialassa tän sellaisen kuvankin kera).

Se oli tää kausi sitten tässä. Kinkkisimmät tilanteet ovat olleet kenties heti alkuun sattunut osuuskunnan perustaminen joka vaati ihan mielettömästi perehtymistä, tilakysymysten ratkominen ja yhteydet emokuntaan päin niiden tiimoilta, sekä muutama aika yksittäinenkin henkilöstöasia. Viimeisessä kokouksessa oli just soppelisti asiaa, mutta toisaalta sitä ei olis tehnyt mieli paukauttaa päättyneeksi. Mulla on hirmusti asioita kerrottavana seuraavalle puheenjohtajalle, tekisin niin paljon toisin – ja sikäli on hieman pelottavakin ajatus, että joudun mahdollisesti jättämään tuon perinnön taakan vielä omille harteilleni. Silloinhan mun pitää hei korjata kaikki se, mitä olen tehnyt huonosti!

 

Otavan opisto muuten vaan lokakuu 22, 2012

Filed under: Arki,Opiskelu,Politiikka — kruttu @ 8:29 am
Tags: ,

Jaoin aiemman kirjoitukseni kahtia, jotta sain sisällytettyä toiseen pajan antia enemmän. Pistetään tää henkilökohtaissävytteisempi jabbadai sitten tähän, tärkeitä kun on molemmat.

Otavan opisto on ollut mulle aika tärkeä heti Mikkeliin muuttamisesta asti. Kun hinguin tälle seudulle katsastin heti löytyisikö sieltä jotakin mukavaa, jota voisin käyttää lisäpontimena paikkakunnalle siirtymiseen. Valtuustokauden alussa pääsin todella yllättäen ja äkkiseltään opiston johtokunnan puheenjohtajaksi. Otavan opisto on kenties tämän seudun inspiroivin ja sivistynein edelläkävijä – tuntuu aika huimalta päästä sellaisen puljun puheenjohtajaksi.

Tässä opiskellessani olen useammankin kerran saanut kuin huomaamatta tukea opistolta. Esimerkiksi hermeneutiikan esseen aiheen sain Hannu Linturin eräästä seminaaripuheenvuorosta, ja graduni aineisto on koottu osin opistolla työssä käyvien matkapäiväkirjoista. Monesti käynti opistolla on aiheuttanut ajatusten virran, jonka avulla on taas jokin askel tullut opiskeluissa edettyä.

Kovasti toivoisin, että tuota mainiota yhteisöä arvostettaisiin tällä seudulla enemmän. Kunta omistajana toimii opistolle  puitteiden tarjoajana, mutta valitettavasti melko paljon myös kahlitsijana, riippakivenä ja toki opisto tuo suoraa tuloa Mikkelin budjettiin. Opisto on työllistäjänä, kouluttajana ja yhteisönä sellainen, joka tuo Mikkeliin kävijöitä, rahaa, työntekijöitä, iloa, kestävyyttä, innovaatioita ja edistystä.

 

Kestävää kehitystä opistolla lokakuu 21, 2012

Filed under: Opiskelu,Politiikka — kruttu @ 2:23 pm
Tags: ,

Olin perjantaina Otavan opistolla puheenjohtajana ja pikkuisen alustajanakin. Kyseessä oli joka kuukausi toteutettava pajaseminaari, jonka yhtenä teemana tällä kertaa oli kestävän kehityksen pedagogiikka. Aivan älyttömän mielenkiintoista ja inspiroivaa! Mahtavin työpäivä pitkään aikaan.

Teen siis tällä hetkellä melkoisia silpputöitä: kirjoitan vähäsen lehtijuttuja (Lemmikki-lehteen, viimeisin juttu oli kilpikonnan horroksesta numeroon 4/12), teen opensijaisuuksia (voi että miten ihanaa oli opettaa Urheilupuistolla biologiaa ja mantsaa viikon verran!) ja kokoan, kartoitan, kehitän ja ideoin kestävän kehityksen juttuja tuolla opistolla.

Oon osallistunut opiston pajoihin monesti aiemminkin, lähinnä johtokunnan puheenjohtajuuden kautta. Ennen en kuitenkaan ole ollut itse päivää kuljettelemassa ja vaikka aiheet on olleet kertakaikkisen innostavia, oli tämä pajaperjantai kuitenkin ihan ainutkertainen. Se, miten kestävä kehitys on mukana opetuksessa, käytännöissä ja visioissa, ei ole aivan itsestäänselvää ja silloinkin kun on, sitä on hyvä hieman avata keskustelulle jotta näkyvyys paranee. Kaikki alustukset olivat täyttä asiaa ja päivän lopuksi testailimme vielä erilaisia internetin syövereistä löytyviä ilmastopelejä.

Opiston rehtori Kaisa aloitti päivän ja oman settinsä pohtimalla, miltä tuntuu löytää sieni. Palasin itse tähän ajatukseen todella monta kertaa päivän aikana, muun muassa silloin kun Mauno Särkkä kritisoi yhden kehitysmallin hegemoniaa. Kestävä kehitys on sitä, joka tuntuu hyvältä – just siltä, kuin tuntuu löytää sieni. Sieni on pieni asia, jolla on suuri merkitys kokonaisuudelle.

Maunon kriittisen ympäristökasvatuksen näkemystä (joka jäsentyy tarkemmin Maunon gradussa) kuunnellessa olin ajoittain omien luutumusteni vanki. Esimerkiksi mulle teki todella hyvää kuulla eräänlainen luokkajaottelu: ihmiset jakaantuvat Maunon mukaan tulevaisuudessa yhä selvemmin ylikuluttavaan, kestävään ja kamppailevaan luokkaan. Luokkajaottelut tuntuvat nykymaailmassa kovin vanhanaikaisilta, mutta sikäli kun maailma aivan todella jakautuu erilaisiin väestöryhmiin olisi hölmöä väistää termi kokonaan. Pidemmälle ajateltuna, äärimmäistä typeryyttä.

Pajassa keskusteltiin jonkin verran siitä, millainen on yksilön rooli, kuluttaja vai kansalainen. Itse otin esille vihaamani Reilun kaupan sloganin ”Maailma muuttuu ostos kerrallaan”. Hyviä asioita on toki markkinoitava, mutta minulle tuon lauseen aiheuttama ärtymys jotenkin kristallisoitui Maunoa kuunnellessani.

Ihastjärven koulun rehtori Jaana Strandman aiheutti hymyjen vyöryn kertomalla idyllistä, jossa osallisuus on totta ja jokainen pääsee mukaan. Jaanaa on aina ihana kuulla ja olin erityisen onnellinen siitä, että kommenteille ja kysymyksille jäi mukavasti tilaa. Kestävä kehitys kapenee helposti byrokratian makuiseksi ja alkaa ahdistamaan kuin hankehakemuksen dedis, joten on mainiota päästä kosketuksiin sen ihan oikeiden ilmentymien kanssa. Ihastjärvellä kouluun saa tulla, ovet eivät ole kiinni. Koulupäivään pääsee mukaan se, kuka haluaa – apuopeksi, seuraksi, lähes mitä vain voi kokeilla. Kerta kaikkiaan, ihana paikka.

Nuorten akatemian Tea Tönnov piristi myös kertoessaan Ilmari ilmastokampanjasta. Olen itsekin käyttänyt kampanjan tuottamaa materiaalia opetuksessa. Tea puhui siitä, miten on kovin vaikea muuttaa käytäntöjä sillä, että puhutaan kahdessa aivan eri skaalassa. Maailmanlaajuinen katastrofi, napajäätiköiden sulaminen, sukupuutot, hirmumyrskyt ovat merkityksellisiä, mutta osumatarkkuus huono, mikäli niiden ratkaisuksi tarjotaan nuorelle valojen sammuttamista ja muuta pikkukivaa. On puututtava enemmänkin yhteiskunnalliseen muutokseen, jossa tietenkin ollaan mukana yksilötasollakin. Kaisa sanoi selkeästi, että globaaleilla ilmiöillä on aina ilmentymänsä myös lähellä, ja nämä yhteydet on hyvä tuoda esille. Yksi tapa jäsentää ilmastonmuutosta on lähentää tieteellistä tutkimusta ja opetusta. Tässä tarvitaan välittäjiä, joilla on tarvittava asiantuntemus ja kyky jäsentää tieteellistä tutkimusta muotoon, jossa se on käyttökelpoista kouluopetuksessakin. Ja kas, näinhän tuota tekee Jari Kolehmainen, joka oli myös pajassa mukana.

Jäi pajasta sellainen tuntuma, että aika hyvä sienireissu. On tosi hyvä jatkaa opiston keke-hommia tällaisen pläjäyksen jälkeen! Jari muuten olikin jo lauantaina kirjoitellut pajasta blogissaan, kannattaa lukea.

Muokkaus 26.10: Kaikki pajan alustukset löytyvät nyt verkosta .

 

Lukio lokakuu 8, 2012

Kävin tänään Mikkelin lukiolla, siellä oli Elina Höltän plus oppilaskunnan järjestämä Politiikan ruokavälkkä.

Vieraana oli kansanedustaja Lasse Männistö. Hän oli selvästi tullut paikalle hyvällä fiiliksellä muistelemaan vanhoja lukioaikoja Mikkelissä, samaten kuin Suomen lukiolaisten liiton nykyinen puheenjohtaja Veera Svahn. Jotenkin jäi sellainen olo, että oltiin tultu ihan eri tilaisuuksiin – siitä pahoitteluni yleisölle. Itse kun olin, monen muun tavoin, paikalla puhumassa lukiopolitiikkaa kuntavaalien alla. Tilaisuuden järjestäminen kunnallisvaalien alla, ja ehdokkaat toki mukaan kutsuttuina, tarkoittaa aika yksiselitteisesti että sitä kunnallispolitiikkaa myös puhutaan.

Männistö kannusti kyllä puhumaan siitä, millaisen lukion opiskelijat haluavat. Hänen mukaansa sen keskustelun vain oli keskityttävä kunnallispolitiikan sijaan bileisiin, ehkä limsa-automaatteihin ja sen sellaisiin – opetuslautakunnan äänestystuloksia nyt ei vaan sopinut jotenkin käsitellä. Musta on vähän lukiolaisia aliarvioivaa, ettei kuntavaalien allakaan puhuta lautakunta- ja valtuustotason päätöksistä vaan keskitytään ainoastaan siihen, onko koulussa yrittäjyyskasvatusta tai limsa-automaatti. On helpompi järjestää kivaa ohjelmaa koululle, jos opetusryhmät ovat sopivan kokoisia ja tukipalvelut pelaa.

Onneksi viimeisenä annettiin jokaiselle puolueelle mahdollisuus kertoa kantansa lukion ja ammattikoulun yhdistämiseen tai asemaan toistensa suhteen yleensä. Meiltä oli paikalla minä ja Tiia Rautio ja sain vastata puolestamme, että haluamme säilyttää lukion itsenäisenä yksikkönä. Mainitsin kuitenkin, ettei se tarkoita etteikö kaksoistutkintojärjestelmää voisi edelleen kehittää. Se on kehittynyt valtavasti viimeisten vuosien aikana ja nykyään kaksoistutkinto ei vaadi yli-ihmisyyttä vaan on ihan mahdollista suorittaa normitallaajallekin.

Kerroin myös, että Otavan Opiston avulla Haukivuoren ja Puumalan lukiotilanteessa on näkyvissä valoa. Ihan muutaman sanan ehdin tästä vaihtaa Veera Svahnin kanssa tilaisuuden jälkimainingeissa, olivat kyllä onneksi Lukiolaisten liitossa jo tietoisia Otavan Opiston nettilukiosta.

Tämän merkinnän kirjoitti nyt sitten tällainen räytynyt silpputyöläinen, joka yrittää samalla valmistautua huomiseen työhaastatteluun ja tekniseen lautakuntaan. Täytyy mainita, että vahvemmissakin kantimissa on oltu, mutta kyllähän tää tästä helpottaa taas.