Kirjaimia Kertulta

Kerttu Hakalan blogi.

Harventamattomista porkkanoista vaaliasenteeseen lokakuu 2, 2012

Filed under: Arki,Politiikka — kruttu @ 5:32 pm
Tags: ,

Nostin ämpärillisen porkkanaa pellosta. Vielä siellä niitä olis, montakin ämpäriä kai. Se on sillä lailla, että toki ne kannattaisi harventaa, mutta on nuo kymmenen yhteenliittyminä ylös nousevat vänkyräiset naposteluporkkanat ihan kelpoja. Suuri iloinen yllätys oikeastaan.

Perunat pistettiin ikään kuin kauhean myöhään maahan. Jonkun mielestä. Mutta kun ei ole tarkoituksena saada uutta perunaa juhannustarjoiluiksi vaan vähentää talvista kaupassakäynnin tuskaa. Ehtivät ne ihan hyvin valmiiksi syksylle. Ja jos kellari pelittää yhtä hyvin kuin viime talvena, niitä myös riittää koko talveksi.

Mutta näkisitte mun purjot. Ne on niin suloisia! Lukihan siinä pussin kyljessä, että esikasvatetaan, mutta kun olen vähän semmoinen että tuli nyt laitettua kuitenkin.

Ei se ole niin justiinsa. Että kerkiääkö sitä poimia kaikki marjat ja säilöä omenat. Olen jo tottunut ajatukseen, että kun näitä nyt on ylimitoitetusti, ei se haittaa vaikka käyttäisikin maahan pudonneita omenoita kanalan pehkuun eikä ruuaksi. En tiedä mikä jäykkämoralisti sitä joskus iskee, kun tuntuu niin kurjalta heittää hukkaan. Eikö sitä nyt niitä koristekasvejakin kasvateta? Ensi vuonna ehkä ehdin, pystyn ja jaksan poimia tyhjiksi kaikki viitisenkymmentä marjapensasta, ja mansikat, ja omenat, ja kaiken – tai sitten en.

Eiköhän tuo kuitenkin ole kovin arvokasta viljellä koko vuoden perunat, sipulia, porkkanaa, punajuurta ja papusia säilömiseen asti, saada pakastin täyteen marjoista ja hilloja kellariin. Enpä uskonut, miten mainiosti osaan tämän. Hämmennyn, kun ajattelen.

Joku ihmeen tarve sitä on siihen täydellisyyteen. Että on helppoa tehdä kaikkensa tai ei mitään, tosi vaikeaa tehdä osittain ja vähän ja jotenkin sinne päin ja hyvä yritys kuitenkin. Vaalitkin – moni jää pois, koska ei pysty vetämään täysillä.

Juu kyllä minuakin hirvittää ne äänet. Tahtoisin oikeasti läpi, valtuustoon. Harmittaa ajatus luottamustoimien mahdollisesta katkolle menosta. Mutta politiikassa olen oppinut sen, että minä harrastan tätä nyt jonkun verran. Välillä aktiivisemmin, joskus hieman laimeasti. Ja tärkeää siinä on se, että on jatkumo. En vedä itseäni puhki vaan olen mukana sitten vähän pidempään.

Sitä huomaa pikku hiljaa, että saa vähemmällä enemmän aikaan ja jos ei saakaan, on se vähemmän oikeasti nyt vaan kiistatta parempi kuin ei mitään.