Kirjaimia Kertulta

Kerttu Hakalan blogi.

Budjetti- ja tilakeskusahdistusta syyskuu 27, 2012

Se oli se lautakunnan kokous. Aiemmin hehkutin joukkoliikenneasioita, ja niiden puolesta kokous olikin ihana. Vapauttava, mukava, ah. Edistys on mahdollista.

Mutta ne muut asiat: budjetti ja tilakeskuksen asioiden siirtäminen lautakunnan alaiselle jaostolle. Budjetista voin todeta, että ahdistus oli ainakin osin kollektiivista: sekä Rantakylän että Haukivuoren koulu halutaan tutkia, suunnitella ja korjata. Haukivuorella tutkimukset ja suunnitelma on jo tehty, remontti alkaa kunhan rahaa saadaan. Ensi vuodelle ei ollut laittaa kummallekaan koululle sitä kolmea miljoonaa, joka olisi ollut tarpeen – ja samat seuraavalle vuodelle. Yhteensä tarvitaan siis 12 miljoonaa, jos mitään aivan yllättävää ei satu tai löydy. Ensi vuodelle lautakunta esittää 100 000 euroa Rantakylän koulun remontin suunnitteluun.

Kyselin kokouksessa, voiko Maaherrankadun rakentamisesta (miljoona euroa ensi vuodelle ja miljoona vuodelle 2014) nipistää. Vastaukseksi sain, kuten loogista on, että katua ei ole mitään järkeä tehdä kahta metriä vaan joko kokonaan tai ei ollenkaan. Vaihtoehto ei ollenkaan taas ei antaisi edes sitä yhden koulun yhtenä remonttivuonna tarvitsemaan kolmea miljoonaa euroa, joten pelastusta ei sikäli sitä kautta voi tähän saada. Mieluusti olisin nipistänyt Maaherrankadun (eli kohdan Keskustan kehittäminen) rahoista myös leikkipuistoihin ja puistoihin, joiden kunnossapito ja korjaukset koskevat myös ei-niin-keskeisiä alueita. Vastauksena kuitenkin on sama: 100 000 euroa pois Maaherrankadun rakentamisesta on suoraan metrien poistamista kadusta. Äh.

Nostin esille myös asuntomessut. Niihin ei ensi vuodeksi vielä rahaa laiteta, mutta tulevina vuosina investointien koko on muutamia miljoonia. Messut tuovat alueelle paljon toimintaa, asukkaita, ehkä innovatiivisia ratkaisuja, jopa ekologisempaa suunnittelua. Rahat asuntomessuihin tulevat budjetista niin, että ne eivät ole ylimääräisinä kaiken muun päällä, vaan messualue kaavoitetaan ja suunnitellaan osana kaupungin yleistä rakentamista. Toivon, että messut lunastavat odotukset. Erityinen toive minulla on siitä, että messut olisivat muutakin kuin päheää uudisrakentamista: Kokkolan messujen aivan ehdottomasti mielenkiintoisin kohde oli korjausrakentamiskohde Vanhassa kaupungissa. Mikkelistäkin löytyy paljon mielenkiintoista oheiskohdetta, jos ne vain halutaan näkyväksi.

Okei. No. Sitten se tilakeskusasia. Aiemmin tällä valtuustokaudella tilahallinto eriytettiin omaksi yksikökseen, jotta se voisi kilpailla vapailla markkinoilla ja muuta jabbadabbaa. En tykännyt silloin, en tykkää edelleenkään. Tilahallinto on yksi toimimattomimmista asioista tässä kaupungissa! Ihmisiä ei saa kiinni, pitkäjänteinen suunnittelu vuokraa maksaville yrityksille ja yhteisöille on vähintään yhtä hankalaa kuin ennenkin, eikä asioista enää saa otetta koska ne eivät tule lautakuntaan. Tilakeskuksen  päätösasiat ja seuranta on tapahtunut kaupunginhallituksen alaisena, mutta sinne siirrettynä niiden painoarvo ei ole asialistoilla ollut kovin korkealla.

Tällä kertaa olikin sitten päätettävänä teknisen lautakunnan jaoston perustaminen tilakeskusta varten. Tavoitteena jotakin dynaamista, vähemmän henkilöitä, myös virkamiesjäseniä seitsemän jaostolaisen joukossa… Eli toisin sanoen päätöksentekoa jossakin kauempana, hiljaisemmin, ei koko kaupungin vaan yhden yksikön näkökulmasta. Olen monesti harmitellut sitä, että tilakysymykset jäivät pois lautakunnasta. En ole saanut tilahallinnon pääheppua Riitta Väänästä soitoilla kiinni yrittäessäni – ennen sentään saattoi luottaa että jos ei muuten, niin kokouksen tiimoilla kysyn tätä ja tätä asiaa. Erityisen ongelmallinen tilakysymys on ollut Otavan opiston kohdalla, jonka johtokunnan puheenjohtaja olen.

En siis innostunut jaostoajatuksesta. Esitin, että sitä ei perusteta, vaan että asiat tuotaisiin tekniseen lautakuntaan. Jos asialistat ja kokouksen venyvät, voi kokoustaa useamminkin. Turha perustaa erillistä kerhoa, joka istuu ainoastaan tilakeskuksen asioiden parissa. Haluan moniäänistä ja kunnan mittakaavassa kulkevaa keskustelua enkä itsenäisiä yksikköjä jonnekin pöytien alle! Esitykseni ei saanut kannatusta. Hakalaa siis ahdisti, muita ei. Muutaman vuoden turhautumiseni tähän tilahallinto-kysymykseen purkautui sitten eriäväksi mielipiteeksi pöytäkirjaan. (älkää syyttäkö sihteeriä kirjoitusvirheestä, hivenen tuohduksissa kirjoittavan Kertun koukerot ovat haasteellisia tulkattavia)