Kirjaimia Kertulta

Kerttu Hakalan blogi.

Hyvää huomenta! lokakuu 29, 2012

Filed under: Arki,Politiikka — kruttu @ 1:42 pm
Tags: ,

Vaalien jälkeinen päivä on aina vähän kuin aamusta iltaan huomen. Minä en oo koskaan aikaisemmin varsinaisesti hävinnyt vaaleissa, joten tämä tekee aika hyvää ja tulee tarpeeseen. Yhtenä huomiona vaali-illalta näin huonon saaliin kanssa voisi sanoa sen, että aika vähän tuli yhteydenottoja mistään. Puhelin jäi eilen laturiin ja täysin huomiotta, mutta yhtään viestiäkään ei ollut tullut. Aiemmissa vaaleissa puhelin on piipittänyt melko tiuhaan tahtiin. Siinä missä onnnitteluviesti lähtee reippaasti ja innolla ei laimeaa tulosta kai koeta oikein soveliaaksi kommentoida. Olin kyllä vähäsen pettynyt vaalitulokseen, mutta harmiksi en oikeastaan kutsuisi tätä omaa fiilistä henkilökohtaisesta tuloksesta. Olen ensinnäkin keksinyt jo monta juttua mitä tehdä vapaailtoina, monta kirjaa mitä lukea kokouspapereiden tilalla ja monta sellaista aktiivisuuden tapaa, jotka ovat jääneet kuntapolitiikan takia aika vähiin. Tämän lisäksi olen ihan äärimmäisen onnellinen nelihenkisen vihreän valtuustoryhmän kokoonpanosta: Rauni, Vellu, Mikko ja Minna on uskomaton porukka. Niin päteviä niin monessa, että huh. Kun vielä eka varavaltuutettu on mun lautakuntavarajäsenenä tän kauden upeasti toiminut Pekka ja sitten tulee Aino, niin huh heijaa.

Jos laatu voi korvata määrän niin nyt se sen tekee. Valtuustoryhmässä, varavaltuutetut mukaan lukien, on kaiken ikäisiä: Aino on 19 ja Rauni 65. Kaikkea löytyy, lääkäristä luonnonsuojelubniologiin. Mikään osaamisala ei jää vajaaksi. Uusia päättäjiä löytyy, mutta toisaalta mukana on myös pitkään valtuustossa istunut Leevi. Eihän tästä oikeasti voi muuta todeta, kuin että Mikkelin vihreiden valtuustoryhmä on varmasti kokoaan suurempi.

 

Mainokset
 

Minua kannattaa äänestää lokakuu 23, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 11:30 am
Tags: ,

Viimeisen ennakkoäänestyspäivän kunniaksi kerron, miksi minua nyt oikeasti vaan kerta kaikkiaan ei voi jättää äänestämättä.

1. Osaan politiikkaa, ja politiikka sopii minulle. Olen istunut yhden kauden Oulussa kaupunginvaltuutettuna ja tämän kauden olen ollut Mikkelissä vihreiden ensimmäinen varavaltuutettu. Teknisen lautakunnan jäsenyys on opettanut paljon, samoin Otavan opiston johtokunnan puheenjohtajuus. Otan asioista selvää, perustelen ja pohdin. Olen toiminut myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnassa ja eri järjestöissä.

2. Olen sitoutunut Mikkeliin ja Otavaan. Rakastan tätä seutua. Kaipaan hieman enemmän säpinää, järjestöelämää ja sensellaista, mutta paljon enemmän nautin haja-asutusalueen rauhasta. En ole lähdössä minnekään, olen juurtunut tänne. Tunnen Otavan joukkoliikenteen kuin omat taskuni ja tiedän, milloin kirjasto on auki.

3. Tunnen lapsiperheen ja silpputyöläisen arjen hyvin, mutta opiskeluajastani ei ole pitkästi. En ole luutunut ajatukseen, jossa vain kahdeksasta neljään työskentelevät keskivertoihmiset kaipaavat palvelua ja muut olisivat jotenkin reppanoita. Tämän päivän kuntalaisuus ei ole pelkästään suoran palkkaverokertymän kasaamista vaan tarvitsemme yhteisöjä, iloja, apua ja joustavuutta. Myös virka-aikatyöläisen päivää helpottaa huomattavasti, jos palvelut kuten päivähoitopaikat löytyvät läheltä. Ennaltaehkäisevät palvelut ovat elintärkeitä.

4. Valmistuin juuri filosofian maisteriksi pääaineenani suunnittelumaantiede. Arvostan laaja-alaista suunnittelua ja aluerakenteen hallittavuutta. Rantojen leväperäinen kaavoittaminen ja poikkeusluvat rakentamisessa vievät pohjaa yhtenäiseltä, fiksulta suunnittelulta. Haluan, että tämä seutu ei enää pirstaloidu ja autoistu vaan että ihmiset voivat löytää täältä kodin ilman ympäristön pilaamista.

5. Haluan tosissani valtuustoon.

Ennakkoon voi äänestää missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa, johon sattuu löytämään. Mukaan tarvitaan vain henkilöllisyystodistus. Numero on 345.

 

345 syyskuu 28, 2012

Filed under: Arki,Politiikka — kruttu @ 2:28 pm
Tags: , ,

Kun matkustin Oulusta Mikkeliin Helinä-siskon ja Timon luo kylään, käytin usein itäradan yöpikajunaa, joka oli Mikkelissä kello 3.45. Se oli kätevä muistaa. Muistan monta kertaa sanoneeni sen puhelimessakin Helinälle: ”Oon siellä siis kolme neljä viisi. Toistan: kolme neljä viisi.” (yritä sanoa ilman tuota toistoa – se on niin kiva aika, että pakko kerrata virallisen kaavan mukaan, eikö olekin?) Muistan kun Helinä joskus tuli Hanhikankaalta mua jopa vastaan, Louna-koiran kanssa. Hullu ajatus nykyään, tuohon aikaan perillä olo ja vastaan tulo, näin lapsellisesta nykynäkövinkkelistä käsin.

Kun Helinän ja Timon nuorempi lapsi oli juuri syntynyt, matkustin tuolla junalla tänne ihmettä kurkistamaan. Se oli hieno matka se: kolme neljä viisi juna Mikkelissä, Suomi-grillin kautta silloiselle linja-autoasemalle  ja pikavuorolla kohti Otavaa. Otavan pikavuoropysäkiltä nappasin seikkailijan ottein matkaani pyörän ja pysäkin penkin kolosta löytyneellä avaimella avasin sen. Kypäräkin siinä oli mukana. Sitten seurasin tekstiviestin ohjeita ja lähdin ajamaan kohti Koivakkalaa, jossa en ollut ikinä vielä käynyt. Timon ohjeissa luki Koivakkalantiestä, että ”seuraa talonnumeroita, muuten tuntuu ajo tosi pitkältä”. Löysin tieni perille ja kuten sovittua, avasin vain oven taloon. Ei koputuksia, ettei Nahni hauku ja herätä vauvaa ja sen siskoa. Se oli aika jännää, mutta sieltä ne ihanat löytyivät!

Mikä vyöry nostalgiaa. Sitä ihan samaa junaa ei enää mene, mutta hei, mähän olenkin täällä nyt. Mun äänestysnumeroni on siis 345. Toistan: kolme neljä viisi.

 

Ihania ehdokkaita! syyskuu 19, 2012

Filed under: Arki,Politiikka — kruttu @ 9:40 am
Tags: ,

Voi kuntavaalit. Miten ikinä luulin, että nää ei innostais! Olen ihan hekumassa. Ehdokaslistat on jätetty ja vau, vau, vau, miten hienoja ne onkaan. Ihan ensiksikin, Mikkelin seudun vihreillä on loppujen lopuksi tosi mainio lista. Erityisen iloinen oon Aino Pohjanvirrasta ja Jonna Vanhatalosta. Kuvittelin jo kauhuskenaariota, jossa minä ja ihanaakin ihanampi Milja oltaisiin ne niinku nuoret ehdokkaat. Ihan varmasti ymmärretään molemmat aika hyvin alle 20-vuotiaiden asioita, mutta ihan yhtä varmasti sen ikäiset ymmärtää niitä kuitenkin paremmin.

No joo, nyt kun sanoin että erityisen iloinen olen, niin tekis mieli kertoa ihan joka ikisen meiän ehdokkaan kohdalta että miks olen iloinen just siitä. Syitä on, jokaiselle.

Mutta että muillakin puolueilla on ehdokkaita, jotka nostaa hymyn huulille ihastuksesta eikä vaan tilannekomiikasta! Viime vaaleissa en tuntenut paljoa muiden puolueiden ehdokkaita täältä, olin sen verta uusi tyyppi. Kuitenkin jo silloin Satu Taavitsainen teki vaikutuksen, oltiin samassa paneelikeskustelussa amiksella. Ja Satun työtä politiikassa nyt vähäsen varavaltuutettuna ja teknisen lautakunnan jäsenenä seuranneena olen ihan äimänä, miten pätevä ja fiksu Satu on, ilman että hymy hyytyy. Ihailen.

Satua yllättävämpi nimi mulle taas oli otavalainen Sanna Häkkinen. Suorastaan hihkuin kun varmistin meidän Helinältä, että kyseessä on juuri se Sanna Häkkinen. Ei ole huono paikka Martti Lokan testamentille siinä kuulkaa. Voin kuvitella, että Sanna Häkkinen ja Jaana Strandman yhdessä tekis todella hyvää Keskustan valtuustoryhmälle. Ja sitten kun sinne vielä saataisiin Heikki Manninen niin johan olis kiva!

Vasemmisto mua surettaa. Mulla on niitä ikävä (Mikko Viitanen Liikelaitosten lautakunnan puheenjohtajana Oulussa oli ihana) Mikkelissä Vasemmisto menetti edellisissä vaaleissa ainokaisen valtuutettunsa, ja nyt kuuden ihmisen listalla on vaikea saada sitä takaisin. Luulin, että saisivat isomman listan kasaan. Toisaalta olen kuullut, että Sini Savolainen on niin symppis että saa varmasti ihan sikana ääniä ja Vasemmisto ottaa paikkansa takaisin ja se on sitten vihreiltä pois. Ottakaa se! No ei nyt välttämättä meiltä tarvi suoraan ottaa, mutta iloinen olisin jos valtuusto monipuolistuisi vassareilla.

No niin. En aio oikolukea ja korvata liikoja ”ihana”-sanoja synonyymeillä. Ehkä mä taas seuraavassa postauksessa jotenkin keskityn sit enemmän siihen, että ihan OIKEASTIHAN teidän tarttee äänestää MINUA tai vähintäänkin vihreitä, mutta on se kyllä tosi tärkeetä että niitä heti intuitiolla ihanan tuntuisia ihmisiä on muuallakin. Huom. sanavalintani oli siis: ihana.

PS. Meillä on uusi kahvinkeitin. Liekö sillä vaikutusta ihanuuteen?

 

Poliitikon huono omatunto – ja vaalit, ja vaalit elokuu 21, 2012

Filed under: Politiikka — kruttu @ 8:03 am
Tags:

Olen kuullut väitettävän, että vaalien lähestyessä poliitikot alkavat ajaa kaikkien etuja, käydä kinkereillä jotka eivät ennen kiinnostaneet, pitää kosiskelevia puheita toisensa perään ja muutoinkin muuttua normaalia epäluotettavimmiksi ääntenkalastuksen voittaessa rehellisyyden. Saattaa näyttää siltä kuin poliitikot unohtaisivat, mitä ovat tehneet viimeiset pari vuotta ja toimisivat ainoana motivaationaan vaalit.

Ei se niin mene.

Vaihtoehtoisen näkemykseni mukaan, ja vaihtoehdoista minä ihan erityisesti pidän, kyse on innosta. Poliitikko  innostuu vaaleista, ja vaikka ei, niin kanssapoliitikoista jokunen innostuu siinä määrin ettei omaakaan inspiraatiota täysin voi välttää. Puheen määrä saattaa lisääntyä, mutta niin se lisääntyy se kuunteleminenkin. Vuorovaikutus, voisi sanoa.

Eiköhän poliitikko ole vaali-innossaan parempi poliitikko kuin muulloin. Intoutuneenahan sitä toimii kuin huomaamatta. Entä millainen on poliitikko, joka ei innostu vaaleista? Eikö se edustuksellisen demokratian ydin ole juuri vaalit, muutoksen mahdollisuus!

Vaalikauden loppuessa tulee kerta kaikkiaan kiire – pestihän on vaarassa katketa ja aikaan pitäisi saada vielä vaikka mitä. Valittelin kehnoa mieltäni joskus kanssavihreille miettien, miten ihanaa olisi tehdä politiikkaa jos vain voisi olla potematta huonoa omaatuntoa kunnan ja maailman asioista, ja jos omaisi rautaisen poliitikkoitsetunnon eli olisi tyytyväinen poliittisiin suoritteisiinsa. Kanssavihreä, muistaakseni aina fiksu Heikki Korpela, kehotti minua ajattelemaan maailman diktaattoreita. Heikki sanoi, että olisi se vaan hyvä jos jokainen poliitikko olisi välillä hieman epävarmempi sekä itsestään että toteuttamastaan politiikasta. Ehkä yksi hyvän poliitikon ominaisuuksista voisikin olla juuri se huono omatunto, joka minua on häirinnyt, ja joka toisaalta edelleen pitää minua hieman etäällä sosiaali- ja terveyspuolen asioista päätöksenteossa.

Muistan miljoonat huokaukseni vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen (kyllä! Vaalikauden yli muistellessa alkaa olla vanha! Ja viisas, eikö niin?). Tunsin suurta helpotusta monestakin asiasta. Kuitenkin yksi suurimmista oli se, että sain vihdoin tehdä vapaasti aloitteita, kirjoituksia, päänavauksia, esityksiä ja osallistua tilaisuuksiin ilman ehdokkaan taakkaa. Ikään kuin olisin puoli vuotta hieman pimittänyt ja jemmannut itseäni, koska vaalien jälkeen hyviä ideoita ei ehkä välittömästi leimata ainoastaan ääntenkalastelumielessä lausutuilta.

Kyllä  poliitikon pitää arvostaa vaaleja. En aio hävetä itseäni enkä jättää tekemättä mitään sen takia, että ne lähestyvät.